Mestarin taidonnäyte?

Arsenal – Chelsea 0-1 (0-1)

Vuosia jatkunut kierre sai jatkoa eilen lähes samalla kaavalla kuin aikaisemminkin. Surkeaa kautta pelaava Chelsea otti meiltä pisteet toistamiseen tällä kaudella ja siihen ei edes tarvittu enää Mourinhon yliotetta Wengeristä. Edellinen voittomme on yli neljän vuoden takaa ja ylipäätään emme ole tehneet maaliakaan Chelseata vastaan kuuteen otteluun. Viimeksi olemme onnistuneet maalinteossa vuonna 2013 sinisiä vastaan ja tuolloinkin hävisimme ottelun.

Vierasjoukkue ei ollut mitenkään erityisen hyvä, vaan me olimme heikkoja ja valmistautuminen oli taas mennyt selkeästi pieleen. Samat vanhat ongelmat oli nähtävissä. Hävisimme lähes kaikki kaksinkamppailut ja puolustuspelaaminen oli jälleen surkeaa ja se konkretisoitui ulosajossa sekä ottelun ainoassa maalissa.

Miten Willian voi päästä noin vapaasti kuljettamaan puolustuslinjaa kohti ja toisekseen minkä takia linjamme pelaa vuosi toisensa jälkeen samalla tapaa? Noin ylhäällä pelaaminen on täysi itsemurha ja Merte ei sovellu kyseiseen pelitapaan millään tavalla. Siitä huolimatta managerimme peluuttaa joukkuetta kuitenkin aina samalla tapaa ja tuloskin on sama. Jos haluaa pelata korkealla linjalla, niin se vaatii uuden topparihankinnan tai vähintään nykyisistä vaihtoehdoista Gabrielin Koscielnyn rinnalle.

Costan maalissa taas mies oli yksin kolmea vai neljää meidän pelaajaa vastaan, mutta tästä huolimatta pallo löytyi verkosta. Säälittävää puolustamista ja Koscielnyn sijoittuminen etualueella oli aivan surkeaa. Tietysti Gabrielin ja mahdollisesti Cechin olisi pitänyt pystyä parempaan, mutta brassin puolustukseksi mies oli ollut kentällä vasta minuutin tai kaksi.

Kolme vaikeaa ottelua on nyt pelattu ja saldona kaksi pistettä. Ei mitään asiaa puhua mestaruudesta, kun ylipäätään viimeisen kuuden pelin saldo on kaksi voittoa, kaksi tasapeliä ja kaksi tappiota. Olemme 73 pisteen vauhdissa ja tuolla ei ole koskaan Valioliigan historian aikana voitettu mestaruutta. Lisäksi meillä on vaikeat vieraspelit vielä pelaamatta muun muassa molempia Manchesterin joukkueita, Tottenhamia ja Evertonia vastaan, joten pistekeskiarvon on vaikea nähdä nousevan.

Wenger jaksaa mainita mental strenghtin suurin piirtein joka haastattelussa. Eilen oli taas paikka, että jos meillä olisi todella sitä henkistä kovuutta, niin olisimme ulosajosta huolimatta vähintään ottaneet pisteen. Samoin Liverpoolia vastaan olisi pidetty johto, mutta ei. Liverpool pelissä selitys oli taas, että kolmen vuoden takainen 5-1 nöyryytys painoi pelaajien mielessä ja oli ehkä syynä tasoituksen. Eikö tässä ole hienoinen ristiriita tähän meidän loistavaan mental strenghtiin?

Eilen ottelun lopussa kertoi myös paljon, että Wenger otti sen ainoankin kentällä olevan niin saotun hyökkääjän pois Walcottin muodossa ja laittoi sisään mieluummin surkeassa vireessä olevan Oxin. Sinänsä tämä vaihto ei ollut katastrofaalinen, sillä Walcott on ollut aivan surkea jo pidempään. Se vain, että tilalle laitettava pelaaja on Ox muodostaa suuren ongelman.

Väittäisi, että Austin tai jopa kommenteissa mainittu Long olisi erittäin tervetullut lisä meidän hyökkäykseen, sillä nykyinen tilanne on aivan karmea ja sitä se on ollut jo vuosikausia. Meillä pitäisi aina olla hyökkääjä penkillä ja eilenkin sitä olisi tarvittu. Jos 86 minuutin kohdalla saadaan ensimmäinen veto maalia kohti, niin ei uuden hyökkääjän hankkiminen ihan mahdoton ajatus pitäisi olla. Wengerille se tosin on.

Nyt vain katsotaan siirtoikkuna loppuun ja toivotaan, ettei kilpailijat vahvistu kovin paljon. Varmaa on, että managerimme ei hanki vahvistuksia. Pitäähän sitä varoa, ettei joukkuehenki mene pilalle uusista pelaajista, kun vire on niin timanttinen.

Eilinen ja suuremmassa kuvassa tämä talvi sekä loppukausi ei ole tekemässä poikkeusta aiempaan. Täysin odotettu ja nähtävissä ollut romahdus on hyvässä käynnissä ja mikään ei viittaa, että kurssi korjaantuu. Niin ennalta nähtävää ja siksi niin raivostuttavaa, että managerimme ei edes yritä tehdä mitään erilailla kuin ennen vastaavissa tilanteissa.

Eilinen oli mestarin esitys, mutta meidän kannalta valitettavasti kyseessä ei ollut tulevan mestarin esitys, vaan hallitsevan.