Mestarin taidonnäyte?

Arsenal – Chelsea 0-1 (0-1)

Vuosia jatkunut kierre sai jatkoa eilen lähes samalla kaavalla kuin aikaisemminkin. Surkeaa kautta pelaava Chelsea otti meiltä pisteet toistamiseen tällä kaudella ja siihen ei edes tarvittu enää Mourinhon yliotetta Wengeristä. Edellinen voittomme on yli neljän vuoden takaa ja ylipäätään emme ole tehneet maaliakaan Chelseata vastaan kuuteen otteluun. Viimeksi olemme onnistuneet maalinteossa vuonna 2013 sinisiä vastaan ja tuolloinkin hävisimme ottelun.

Vierasjoukkue ei ollut mitenkään erityisen hyvä, vaan me olimme heikkoja ja valmistautuminen oli taas mennyt selkeästi pieleen. Samat vanhat ongelmat oli nähtävissä. Hävisimme lähes kaikki kaksinkamppailut ja puolustuspelaaminen oli jälleen surkeaa ja se konkretisoitui ulosajossa sekä ottelun ainoassa maalissa.

Miten Willian voi päästä noin vapaasti kuljettamaan puolustuslinjaa kohti ja toisekseen minkä takia linjamme pelaa vuosi toisensa jälkeen samalla tapaa? Noin ylhäällä pelaaminen on täysi itsemurha ja Merte ei sovellu kyseiseen pelitapaan millään tavalla. Siitä huolimatta managerimme peluuttaa joukkuetta kuitenkin aina samalla tapaa ja tuloskin on sama. Jos haluaa pelata korkealla linjalla, niin se vaatii uuden topparihankinnan tai vähintään nykyisistä vaihtoehdoista Gabrielin Koscielnyn rinnalle.

Costan maalissa taas mies oli yksin kolmea vai neljää meidän pelaajaa vastaan, mutta tästä huolimatta pallo löytyi verkosta. Säälittävää puolustamista ja Koscielnyn sijoittuminen etualueella oli aivan surkeaa. Tietysti Gabrielin ja mahdollisesti Cechin olisi pitänyt pystyä parempaan, mutta brassin puolustukseksi mies oli ollut kentällä vasta minuutin tai kaksi.

Kolme vaikeaa ottelua on nyt pelattu ja saldona kaksi pistettä. Ei mitään asiaa puhua mestaruudesta, kun ylipäätään viimeisen kuuden pelin saldo on kaksi voittoa, kaksi tasapeliä ja kaksi tappiota. Olemme 73 pisteen vauhdissa ja tuolla ei ole koskaan Valioliigan historian aikana voitettu mestaruutta. Lisäksi meillä on vaikeat vieraspelit vielä pelaamatta muun muassa molempia Manchesterin joukkueita, Tottenhamia ja Evertonia vastaan, joten pistekeskiarvon on vaikea nähdä nousevan.

Wenger jaksaa mainita mental strenghtin suurin piirtein joka haastattelussa. Eilen oli taas paikka, että jos meillä olisi todella sitä henkistä kovuutta, niin olisimme ulosajosta huolimatta vähintään ottaneet pisteen. Samoin Liverpoolia vastaan olisi pidetty johto, mutta ei. Liverpool pelissä selitys oli taas, että kolmen vuoden takainen 5-1 nöyryytys painoi pelaajien mielessä ja oli ehkä syynä tasoituksen. Eikö tässä ole hienoinen ristiriita tähän meidän loistavaan mental strenghtiin?

Eilen ottelun lopussa kertoi myös paljon, että Wenger otti sen ainoankin kentällä olevan niin saotun hyökkääjän pois Walcottin muodossa ja laittoi sisään mieluummin surkeassa vireessä olevan Oxin. Sinänsä tämä vaihto ei ollut katastrofaalinen, sillä Walcott on ollut aivan surkea jo pidempään. Se vain, että tilalle laitettava pelaaja on Ox muodostaa suuren ongelman.

Väittäisi, että Austin tai jopa kommenteissa mainittu Long olisi erittäin tervetullut lisä meidän hyökkäykseen, sillä nykyinen tilanne on aivan karmea ja sitä se on ollut jo vuosikausia. Meillä pitäisi aina olla hyökkääjä penkillä ja eilenkin sitä olisi tarvittu. Jos 86 minuutin kohdalla saadaan ensimmäinen veto maalia kohti, niin ei uuden hyökkääjän hankkiminen ihan mahdoton ajatus pitäisi olla. Wengerille se tosin on.

Nyt vain katsotaan siirtoikkuna loppuun ja toivotaan, ettei kilpailijat vahvistu kovin paljon. Varmaa on, että managerimme ei hanki vahvistuksia. Pitäähän sitä varoa, ettei joukkuehenki mene pilalle uusista pelaajista, kun vire on niin timanttinen.

Eilinen ja suuremmassa kuvassa tämä talvi sekä loppukausi ei ole tekemässä poikkeusta aiempaan. Täysin odotettu ja nähtävissä ollut romahdus on hyvässä käynnissä ja mikään ei viittaa, että kurssi korjaantuu. Niin ennalta nähtävää ja siksi niin raivostuttavaa, että managerimme ei edes yritä tehdä mitään erilailla kuin ennen vastaavissa tilanteissa.

Eilinen oli mestarin esitys, mutta meidän kannalta valitettavasti kyseessä ei ollut tulevan mestarin esitys, vaan hallitsevan.

Mainokset

9 thoughts on “Mestarin taidonnäyte?

  1. Mental strength on avainasemassa mestaruuksia voitettaessa. Valitettavasti Wenger ei vain ole sitä joukkueeseen onnistunut riittävässä määrin istuttamaan. Taidoista ei eilenkään ollut kyse vaan ottelu ratkesi asennetasolla. Jalkapalloa pelataan pitkälti noin seitsemän tuumaa leveällä alueella. Korvien välissä.

  2. Sulamisen syiden erittely voisi olla hedelmällinen linja kevään keskusteluihin, kun gloriaa ei tosiaan taida olla tulossa. Loukkaantumiset eivät kaikkea selitä, tässäkin kaksi Arsenalin supertähteä kävi kentällä mutta maalisaldo jäi nollaan. Alakerta oli optimaalinen jne.

    Wengerin jääräpäisyys alakerran linjan kanssa tosiaan ihmetyttää. Tämä sama tapahtuma, linjan puhkominen naurettavan helposti on sattunut liian kauan ja liian monta kertaa. Sinänsä Mertesacker ja Koscielny näyttäisivät varmasti erittäin lujalta kaksikolta toisenlaisella taktiikalla, mutta nyt mennään näin: vain yksi keskikentän puolustava pelaaja, nousevat laitapakit, jopa molemmat toisinaan yhtäaikaa ja useimpina kausina Mad Jensin jälkeen maalivahti, jolle ei oikein moderni sweeperöintityö maistu. Mikä ihme se tällä yhtälöllä on, että ylhäällä hääräävä linja on haavoittuva? Toki ongelma on laajempi, eli keskikentän noustessa ei sinne alas voi jäädä muniaan kaivelemaan, balanssi vaan jää pahasti puutteelliseksi liian monissa huippupeleissä.

    • Flamini ei pysty suojaamaan puolustusta niin hyvin tai kurinalaisesti kuin Coquelin, eikä hänen duuniaan auta energinen, mutta kuriton Ramsey. Liian pitkään on yritetty kituuttaa tällä kaksikolla, vaikkakin Özilin puuttuessa Stoke-pelissä vaihdettiin 4-5-1 -taktiikkaan. RamFlam-yhdistelmällä on selvitty jopa yllättävän hyvin, mutta jonkinlainen plan c olisi pitäny kehittää Coquelinin ja Cazorlan loukkaannuttua ja nykyisen plan b:n osoittautuessa näin vuotavaksi. No, onneks Coq on tulossa takaisin, ja viikonloppuna nähdään millainen kaveri Elneny on.

  3. Täs on nyt vedetty kaksi matsia putkeen ilman maalia. Tää putki sais nyt loppua kuten myös ilman voittoja pelaaminen. Ketään ei kuitenkaan tarvita.

  4. Tuon heikon Chelsean olisi voittanut mikä tahansa valioliigaseura eilen, paitsi vielä huonompi Arsenal, sillä näillä peleillä ja asenteilla ei kyllä mestaruutta voiteta jos siihen nyt kukaan on muutenkaan uskonut. Toinen seikka on otteensa jo vuosia sitten menettänyt manageri jolla ei ole minkaanlaista otetta eikä näkemystä enää pelistä. Ranskalainen rautakanki Giroud oli tullut nyt kepeällä jalalla otteluun ja alku luisti tänään hyvin, mutta kun pakkovaihto tuli niin manageri otti HÄNET pois, hänet joka olisi ollut edes jonkinlainen pelote vastustajalle siellä kärjessä, ja laittaa sinne sipsuttelija Walcott sitten kärkeen jolla ei ole minkaanlaista peliälyä, saati sitten että tietäisi edes mikä on paitsio? Kyllä oli ilmeet katsomoissa (ja kotona) uskomattomat kun tämän vaihdon näkivät, ja buuaukset kertoi kaiken. Itsekkin olin varma että hän ottaa Flaminin pois, mutta otti ainoan hyökkääjän…..uskomatonta?? Vaikka pelattiin vajaalla, niin Chelsea olisi ollut täysin voitettavissa jos halu, tahto ja asenne olisi ollut kohdallaan, sillä niin huono Chelsea oli. Kun Alexis tuli oikealla asenteella kentälle tuli yritystä ja tuli tilanteita ja mies kerkesi olla lyhyeksi jääneellä peliajalla silti joukkueen paras pelaaja. Yleensä jos joukkue on tappiolla nostaa huippumanageri toisen topparin kärkeen, noin kymmenen minuuttia ennen loppua, mutta ei Wenger, ei ennen kuin Koscielny pelin viime hetkillä sinne nousi ja varmasti ihan omasta aloitteestaan. Tähän soppaan kun lisätään vielä tuo kaikkien aikojen huonoin ja surkein ”selostaja” taivastelija TaivainenTotalilla, niin ilta olikin ”täydellinen”.

  5. Seuraava viesti menee aivan täysin off topicin puolelle, mutta mainitaan nyt asiasta kuitenkin: Katsoin eilen Chelssi-pelin jälkeen tyttöystäväni kanssa maikkarin katsomosta ”Ainoat oikeat” -nimisen leffan. Itse leffa oli ihan 1/5 romanttinen komedia, mutta Arsenal toimii elokuvassa osana tarinaa (pienessä osassa tosin, mutta kuitenkin). Ei siis missään nimessä kyseessä mikään jokaisen Arsenal-fanin must see -elokuva, mutta hyvin mahdollisesti ensimmäinen kerta kun Arsenal on millään muotoa esillä kotimaisessa elokuvassa.

  6. Tuo mielenvahvuuden heittely haastatteluissa tms. alkaa olla jo niin paksua kamaa ettei mitään rajaa. Ei näin…

    • On siinä toisaalta kehitystä tapahtunut. En tiedä ollaanko mestareiden tasolla henkisesti, mutta aiemmilla kausilla tänkaltaset pelit on hyvin voinu loppua rumin lukemin. Toisaalta Soton-peli tältä kaudelta toi pahasti ne ajat mieleen. Jännä kausi…

      • No vastassa oli tämän vuoden chelsea joka ei enään tokalla puoliajalla hirveesti panostanut hyökkäykseen. Kärjessä meidän onneksi oli remy joka taisi tuhria muutamat avopaikat. Niin paljon kuin haluaisin uskoa että eteenpäin on menty, niin silti samat teemat toistuu joka vuosi. Soton nöyryytys loistopelin jälkeen ja pool tasoihin kun homma oli ihan omissa käsissä. Ja ikävä kyllä lista jatkuu…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s