Mestaruustaistelu vaihtui taas nopeasti nelospaikan metsästykseksi

Arsenal – Southampton 0-0

Aloitetaan ihan puhtailla faktoilla. Neljään viimeiseen peliin olemme keränneet kolme pistettä ja kolmeen viimeiseen otteluun emme ole onnistuneet tehdä yhden yhtä maalia. Aika kaukana mestarin tai edes mestaruustaistelussa olevan joukkueen vireestä.

Aivan turha puhua mistään mestaruudesta, kun esim. Southamptonilta saa yhden pisteen, surkeimmalta Chelsealta vuosikausiin ei mitään ja Liverpooliltakin vain kaksi pistettä kauden aikana. Eilisen voi taas ohittaa yksittäisenä otteluna jos haluaa uskoa Wengerin selityksiä ja sulkea silmät tosiasioilta. Sama on kuitenkin toistunut jo vuosikymmenen verran, joten mistään yksittäisestä ottelusta ja tapahtumasta ei ole kysymys.

Wenger ei hankkinut kesällä kenttäpelaajia ja nyt tammikuun superhankinta Elneny ei mahdu edes vaihtopenkille. Tätä ei uskoisi jos joku kertoisi, eikä itse joutuisi todistamaan. Paikkoja loimme, kuten managerimme myönsi, mutta viimeistely oli taas totutun surkeaa. Ehkä asiaa auttaisi jos ostaisi hyökkääjän tai vaikka kaksi lisää? Ei ilmeisesti ja parempi mennä pelkällä Giroudilla neljättä vuotta putkeen, koska se näyttää toimivan timanttisesti. Lisäksi jos joku toimittaja kysyy aiheesta, niin parempi on pilkallisesti vastata tarinoilla Messistä ja siitä kuinka ketään ei vain ole saatavissa. Eikö eilenkään joku Austinin tasoinen hyökkääjä olisi tuonut mitään uutta peliimme vähintäänkin vaihdosta sisään tullessaan?

Sen sijaan managerimme jättää yhden vaihdon käyttämättä, koska penkillä ei ole ketään hyökkäyspään pelaaja, jolta voisi odottaa tehoja. Ox on aivan turha ottaa kentälle, sillä miehen tehot olivat liigassa nolla maalia ja nolla syöttöä kalenterivuoden 2015 aikana. Mieluummin siis managerimme ottaa 86 minuutin kohdalla kentälle puolustavan keskikenttäpelaajan, kun pitäisi hakea voittomaalia. Tämä on sellainen fiasko, että ei pahemmasta väliä ja samaa joudutaan Wengerin johdolla todistamaan vielä vuosia.

Kaikki tämä on täyttä toistoa edellisistä vuosista ilman mitään eroa. Ero tällä kaudella oli se, että tämä oli paras mahdollisuus kilpailijoiden kontatessa ennätysmäisesti, mutta siitäkään huolimatta emme ole yhtään lähempänä edes haastaa mestaruudesta kuin sen puolisen kautta, jonka jälkeen alkaa tämä perinteinen hyvin nopea syöksy kohti nelospaikkataistelua.

Niin ennalta arvattavaa ja mikään ei ole muuttunut aiemmasta meidän kohdalla. Puoli hyvää kautta joka kauden alusta tai lopusta, mutta Wengerin johdolla ei sellaista ihmettä enää tapahdu, että pelaisimme hyvän koko kauden ja edes haastaisimme mestaruudesta tosissaan aina huhti- ja toukokuulle saakka.

Eilen taisi olla legendaarinen Groundhog Day, mutta meillä ei kyse ole pelkästä päivästä vaan kaudesta tai pikemminkin vuodesta, kun mukaan otetaan myös kesän siirtoikkuna. Tätä oravanpyörää ei näytä saavan poikki millään, vaan kausi toisensa jälkeen on samanlainen ja ennustettavissa hyvissä ajoin. Kaikkein pahinta on, että toivoa paremmasta ei ole, eikä ole ollut vuosikausiin niin kauan kuin Wenger on managerin paikalla.