12 vuotta ilman mestaruutta

Nyt tuli vastaan niin loistava kirjoitus Onlinegoonerin forumin kautta (alkuperäinen lähde Daily Mail), että on pakko lainata vaikka pituutta on reilusti:

2004-05 – two points clear before the defeat at Old Trafford that ended their unbeaten run in October. By January they were 10 points behind Chelsea. Finished second.

2005-06 – Never really in the title race – three wins in a row to end the season saw them pip Spurs to fourth place on the final day.

2006-07 – Never in the title race – by the time they went on a seven-game unbeaten run to end the season, they were already 22 points off the pace – it did ensure them a Champions League place though.

2007-08 – A win over Birmingham would have kept Arsenal top of the league in January, but Eduardo’s leg-break, William Gallas’ temper, and the late penalty are all the stuff of legend. By the time they lost to Chelsea two months later they were six points off the pace, while defeat at Old Trafford in April made it nine. Finishing with four wins in a row meant the final gap was only four points, but the title was well out of reach.

2008-09 – In January Arsenal were within touching distance of the leaders but three consecutive draws against Everton, West Ham and Tottenham saw them fall too far off the pace, and they were never in the race again that season.

2009-10 – Top of the league on March 20, Arsenal drew with Birmingham and Man City and lost to Spurs, Wigan and Blackburn in their next six fixtures. By May they were 11 points off the pace.

2010-11 – Before their Carling Cup final defeat by Birmingham, Arsenal were a point off the top. They won just two of thier last 11 league games and eventually finished fourth.

2011-12 – Out of the title race before they’d ever really been in it and were 10 points behind Tottenham in February before a startling run saw them overtake their rivals and hold on until the final day, denying them Champions League football.

2012-13 – Already 15 points off the pace by the start of December, Arsenal were seven points behind Tottenham, and in fifth, when they lost the north London derby in early March. But eight wins and two draws in their last 10 games saw them get Champions League football, yet again, by a point over their rivals.

2013-14 – Arsenal topped the league almost constantly throughout the first half of the season, by as many as seven points at the end of November. Even after conceding six goals at Manchester City in December they ended the year on top. They were top going into the game at Anfield that saw them destroyed 5-1, but by the time Chelsea hammered them 6-0 a month later they were seven points off the pace. They finished the season with five straight wins, but by then the title was a three-way fight between Chelsea, Liverpool and Man City.

2014-15 – Chelsea had run away from Arsenal by Christmas, and while the Gunners had an excellent second half of the season – winning 13 of their 19 games to finish third, it was never going to be enough.

Yllä on kaudet viimeisen mestaruuden jälkeen ja sama kaava toistuu kerta toisensa jälkeen aina tähän päivään ja kauteen asti. Puoli kautta saattaa mennä hyvin, mutta koko kausi on mahdottomuus ja jos tammikuussa johdamme sarjaa tai olemme lähellä kärkeä, niin romahdus on tapahtunut joka ikinen kerta.

Kyse ei le mistään yksittäisestä kaudesta, vaan samaa on nyt todistettu Wengerin johdolla yli vuosikymmenen ajan ja tämä tulee olemaan kahdestoista kausi ilman mestaruutta, vaikka kilpailijat lähes tyrkyttävät pokaalia pelaamalla ennätysheikkoa kautta.

Jos yllä oleva listaus ei herätä ajattelemaan ja näkemään, että managerinvaihdon aika olisi ollut jo vuosia sitten, niin tuskin mikään sitä tekee. No kenties Tottenhamin mahdollinen meidän yläpuolelle sijoittuminen tai Leicesterin mestaruus. Miten Wenger voisi nämä selittää? Ei ainakaan öljyrahoilla tai ylipäätään rahalla, sillä Tottenham ja erityisesti Leicester painavat aivan eri sarjassa meidän kanssa esim. palkkabudjetin, mutta myös tulojen suhteen.

Kaikista masentavinta yllä olevasta huolimatta on huhut, joiden mukaan Wengerille oltaisiin tarjoamassa jatkosopimusta. Tällä kaudella tosin julkistamista tuskin enää tehdään, sillä tilaisuus meni siinä vaiheessa kun menetimme sarjan kärkipaikan.

Ylipäätään eron huomaa verrattuna kilpailijoihin, että me tyydymme tähän keskinkertaisuuteen Wengerin johdolla, kun muut hommaavat Kloppin, Guardiolan ja Ancelottin tapaisia huippumanagereita. Aina se ei mene putkeen, mutta muut sentään yrittävät, kun me tyydymme osaamme. En sano varmasti, mutta ei ole kaukana, että tämän blogin kirjoittaminen loppuu itseltäni samana tai seuraavana päivänä jos ja kun Wenger vielä tekee jatkosopimuksen.

Toisensuuntaisiakin huhuja on liikkeellä, mutta valitettavasti en näe näissä olevan mitään totuuspohjaa.