Loppukauden rutinat

Tänään vuorossa Eero, kuten eilen jo lupasin:

On tullut aika taas katsella kristallipalloa loppukauden tulosten suhteen, kun noin 2/3 otteluista on jo pelattu. En ole aivan varma, ovatko kaikki aiemmat veikkaukset tallessa, mutta tämä on vähintäänkin 10. kerta tällä palstalla laskujeni mukaan. Ja onko mikään muuttunut siinä ajassa? Sikäli ei, että nelossijaa näyttäisi pukkaavan jälleen kerran.

Sellainen pieni detaljiero kylläkin, että St Totteringham’s Day näyttäisi jäävän toteutumatta ensimmäisen kerran 20 vuoteen, joskin maalierolla, joka näyttää tällä hetkellä meidän kannalta huonolta. Ainoastaan yksi asia on varma ja myöskin yllättävä: Leicester vie mestaruuden selkeällä erolla. Tätä ei muuta miksikään sekään, vaikka onnistuisimme voittamaan Leicesterin.

Leicesterillä on nimittäin muihin kärkijoukkeisiin verrattuna luvattoman helppo loppuohjelma ainakin näin paperilla katsottuna. Meidän jälkeen Leicesterillä on kärkiviisikosta kohdattavana enää ManU vieraissa, loput ottelut ovat alkukauden tulosten perusteella täysin heidän voitettavissa.

Tähän varmaan moni kysyy, että kestävätkö he paineita. Siihen vastaan, että kestämmekö me? Toisaalta Leicesterillä ei ole mitään hävittävää ja mestaruuteen heillä riittää se, että laittavat kaikkensa peliin jäljellä olevissa otteluissa ja pelaavat niin kuin tähänkin asti. Tietysti pieni loukkaantumisvaraus täytyy tuohon laittaa, mutta silloinkin saattaisi pahimmassa tapauksessa JiiäM:n painajaisuni toteutua eli että Spurs vie mestaruuden.

Sarjatilanne kauden lopussa on arvaukseni mukaan seuraava, mikäli loppukausi pelataan samalla lailla kuin tähänkin asti vastustajien taso sekä koti- ja vieraspelit erikseen huomioituna:

Leicester 82
ManC 75
Spurs 73
Arsenal 73
ManU 63

Tähän sellainen huomautus, että Manu ei välttämättä tule yltämään viidenneksi asti, mutta sen alapuolella olevia joukkueita en ole tarkastellut, koska nähdäkseni niillä ei enää ole saumoja mestaruuteen asti. West Ham on jo 14 pistettä Leicesteriä jäljessä ja kierroksia on enää 13 jäljellä. Katsotaan sitten Arsen viimeisten otteluiden todennäköiset pistesaaliit:

Leicester (h) 1
ManU (a) 1
Swansea (h) 3
Spurs (a) 1
WBA (h) 3
Everton (a) 0
Watford (h) 3
West Ham (a) 0
Palace (h) 3
Sunderland (a) 3
Norwich (h) 3
ManC (a) 1
Villa (h) 3

Valitettavasti käyttämässäni menetelmässä on se epäkohta, että kärkijoukkuiden keskinäiset pelit arpoutuvat useimmiten tasureiksi, mistä johtuu mm. sellainen epäloogisuus, että häviänemme vieraissa Evertonille ja West Hamille, mutta Spursilta, Manulta ja Cityltä tulisi piste.

Tässä piilee myös Arsen ainoa mahdollinen oljenkorsi: mikäli Leicesterin lisäksi voittaisimme myös kaikki nämä kolme viimeksi mainittua vastustajaa, saattaisi mestarin nimi alkaa A:lla, toki silloinkin vain toivottavasti paremman maalieron turvin. Joka tapauksessa Arse/City/Spurs keskinäiset ottelut tulevat hyvin pitkälti määrittelemään sijojen 2-4 järjestyksen, mikäli edetään kuten tähänkin asti tällä kaudella.

Ennustaminen, varsinkin tulevaisuuden, on aina vaikeaa ja varsinkin tällä kaudella se on ollut täysin mahdotonta. Mutta kun muistelee joitakin menneitä kausia, esim. Derby (mestari 1972 ja 1975), QPR (kakkonen 1976, 1 piste ja alle 45 min mestaruudesta), Forest (mestari 1978) tai Ipswich (kakkonen 1981 ja 1982 lähinnä loukkaantumisten takia), niin olisihan Leicesterin mestaruus eräällä tavalla paluuta ’vanhoihin hyviin aikoihin’, jolloin periaatteessa kuka tahansa saattoi voittaa mestaruuden.

Ehkä olen romantikko, mutta pelkästään Frank McLintockin kokema epäonni 1960-luvulla Leicesterin (sekä meidän) paidassa saa sympatian heilahtamaan tuohon suuntaan. Mikäli Arsenal ei tänä keväänä mestaruutta juhli, suotakoon se mieluummin sinisille kuin loskanvalkoisille tai taivaansiniharmaille.

Eero

Kiitoksia. Näitä on aina ilo lukea ja jäämme odottamaan seuraavaa.