Loppukauden rutinat

Tänään vuorossa Eero, kuten eilen jo lupasin:

On tullut aika taas katsella kristallipalloa loppukauden tulosten suhteen, kun noin 2/3 otteluista on jo pelattu. En ole aivan varma, ovatko kaikki aiemmat veikkaukset tallessa, mutta tämä on vähintäänkin 10. kerta tällä palstalla laskujeni mukaan. Ja onko mikään muuttunut siinä ajassa? Sikäli ei, että nelossijaa näyttäisi pukkaavan jälleen kerran.

Sellainen pieni detaljiero kylläkin, että St Totteringham’s Day näyttäisi jäävän toteutumatta ensimmäisen kerran 20 vuoteen, joskin maalierolla, joka näyttää tällä hetkellä meidän kannalta huonolta. Ainoastaan yksi asia on varma ja myöskin yllättävä: Leicester vie mestaruuden selkeällä erolla. Tätä ei muuta miksikään sekään, vaikka onnistuisimme voittamaan Leicesterin.

Leicesterillä on nimittäin muihin kärkijoukkeisiin verrattuna luvattoman helppo loppuohjelma ainakin näin paperilla katsottuna. Meidän jälkeen Leicesterillä on kärkiviisikosta kohdattavana enää ManU vieraissa, loput ottelut ovat alkukauden tulosten perusteella täysin heidän voitettavissa.

Tähän varmaan moni kysyy, että kestävätkö he paineita. Siihen vastaan, että kestämmekö me? Toisaalta Leicesterillä ei ole mitään hävittävää ja mestaruuteen heillä riittää se, että laittavat kaikkensa peliin jäljellä olevissa otteluissa ja pelaavat niin kuin tähänkin asti. Tietysti pieni loukkaantumisvaraus täytyy tuohon laittaa, mutta silloinkin saattaisi pahimmassa tapauksessa JiiäM:n painajaisuni toteutua eli että Spurs vie mestaruuden.

Sarjatilanne kauden lopussa on arvaukseni mukaan seuraava, mikäli loppukausi pelataan samalla lailla kuin tähänkin asti vastustajien taso sekä koti- ja vieraspelit erikseen huomioituna:

Leicester 82
ManC 75
Spurs 73
Arsenal 73
ManU 63

Tähän sellainen huomautus, että Manu ei välttämättä tule yltämään viidenneksi asti, mutta sen alapuolella olevia joukkueita en ole tarkastellut, koska nähdäkseni niillä ei enää ole saumoja mestaruuteen asti. West Ham on jo 14 pistettä Leicesteriä jäljessä ja kierroksia on enää 13 jäljellä. Katsotaan sitten Arsen viimeisten otteluiden todennäköiset pistesaaliit:

Leicester (h) 1
ManU (a) 1
Swansea (h) 3
Spurs (a) 1
WBA (h) 3
Everton (a) 0
Watford (h) 3
West Ham (a) 0
Palace (h) 3
Sunderland (a) 3
Norwich (h) 3
ManC (a) 1
Villa (h) 3

Valitettavasti käyttämässäni menetelmässä on se epäkohta, että kärkijoukkuiden keskinäiset pelit arpoutuvat useimmiten tasureiksi, mistä johtuu mm. sellainen epäloogisuus, että häviänemme vieraissa Evertonille ja West Hamille, mutta Spursilta, Manulta ja Cityltä tulisi piste.

Tässä piilee myös Arsen ainoa mahdollinen oljenkorsi: mikäli Leicesterin lisäksi voittaisimme myös kaikki nämä kolme viimeksi mainittua vastustajaa, saattaisi mestarin nimi alkaa A:lla, toki silloinkin vain toivottavasti paremman maalieron turvin. Joka tapauksessa Arse/City/Spurs keskinäiset ottelut tulevat hyvin pitkälti määrittelemään sijojen 2-4 järjestyksen, mikäli edetään kuten tähänkin asti tällä kaudella.

Ennustaminen, varsinkin tulevaisuuden, on aina vaikeaa ja varsinkin tällä kaudella se on ollut täysin mahdotonta. Mutta kun muistelee joitakin menneitä kausia, esim. Derby (mestari 1972 ja 1975), QPR (kakkonen 1976, 1 piste ja alle 45 min mestaruudesta), Forest (mestari 1978) tai Ipswich (kakkonen 1981 ja 1982 lähinnä loukkaantumisten takia), niin olisihan Leicesterin mestaruus eräällä tavalla paluuta ’vanhoihin hyviin aikoihin’, jolloin periaatteessa kuka tahansa saattoi voittaa mestaruuden.

Ehkä olen romantikko, mutta pelkästään Frank McLintockin kokema epäonni 1960-luvulla Leicesterin (sekä meidän) paidassa saa sympatian heilahtamaan tuohon suuntaan. Mikäli Arsenal ei tänä keväänä mestaruutta juhli, suotakoon se mieluummin sinisille kuin loskanvalkoisille tai taivaansiniharmaille.

Eero

Kiitoksia. Näitä on aina ilo lukea ja jäämme odottamaan seuraavaa.

Advertisements

14 thoughts on “Loppukauden rutinat

  1. Mielenkiintoista. Itse en ole jaksanut paljon katsella Lestohin ohjelmaa mutta jos ne ovat tähän päässeet pelaamalla melkein kaikki kovat matsinsa pois alta, niin lienevät mestareita. Ainoa este olisi ManCityn liki täydellinen voittoputki, mutta sitä ei todellakaan ole näköpiirissä. Hermoheikot Arsenal ja Spurs saati labiili Manu eivät millään pysty ns. täydelliseen putkeen.

    Leicesterin mestaruus olisi shokki lähinnä juuri Spursin ja Arsenalin kannattajille ja valmentajille. Kerrankin olisi kunnon sauma ja sitten tulee kääpiö ja vie pystin. Öljyseurat ottavat lunkimmin, ne ymmärtävät että kyseessä on vain kapitalismin häiriö ja rahan mahti palaa taas ensi kaudella, varsinkin kun tarvittavat muutokset on jo tehty ajoissa (Chelseasta en ole varma). Wengerin idealismille tilanne on katastrofi ja kertoo ongelmista hengen luonnissa, motivoinnissa, loukkaantumisissa jne, kun kengännauhabudjetilla mennään edelle.

  2. Lieköhän tuossa perää, mutta laatulehti Marca väittää Özilin olevan halukas lähtemään. Ei kuulemma Arsenalin taso ole sitä mitä Wenger lupaili pari vuotta aikaisemmin. Kas kehveli.. Miten se nyt niin. Toisaalta Özil ollut kyllä hyväntuulisen oloinen viimeisimmissä haastatteluissa, mutta itse ainakin aloin miettimään sitä mihin suuntaan Arsenal tulee kehittymään.

    • Hmm, laatulehti Marca – tuo lienee huumoria?

      Leicesteriä ollaan kovasti julistamassa mestariksi. Voi näin toki käydäkin, mutta mun mielestä Leicesterin ongelmaksi muodostuu just ottelut ns. heikompia joukkueita vastaan – hyvinä esimerkkeinä tasurit Villaa ja Bournemouthia vastaan.

    • Arsenal-fanit tietysti tuolla rientävät leimaamaan koko asian hömpäksi. Kukaan huippupelaaja ei ole koskaan oikeasti halunnut pois Wengerin onnelasta, jossa dominointi on aivan silmänräpäyksen päässä.

      • Njuu.
        Özil o toistuvasti kommentoinut kuinka on seurassa wengerin takia ja arvostaa sitä kuinka häneen luotetaan.
        Luulen että kaveri lähtee tai edes haluaa lähteä, jos ukko ei enään seiso jannun takana. Tai ei ole isoin tähti jengissä.
        Tällä hetkellä en usko hetkeäkään että olisi lähdössä mihinkään.

      • Moni lähtenyt on tosin sanonut, että aivan joku muu kuin Wenger on uran paras valmentaja. Özil ja Sanchez tekevät nyt uransa tärkeimmän sopimuksen, reilusti jäljellä kolmeenkymppiin ja pokaaleja tekee mieli. Saa nähdä miten käy. Se on selvää, ettei Özil ja Sanchez varmasti halua johonkin, jossa ovat osastoa ynnä muut tähdet. Eipä sellaisia seuroja montaa tosin ole.

        Sanoisin kyllä niin, että suurin vetovoimatekijä monella pelaajalla on aika maaginen Lontoo, eikä Wenger.

      • Oli nyt mikä tahansa syynä pelaajien saapumiseen, niin managerin ylistäminen on aika tyypillistä jargonia, joka ehkä Arsenalissa korostuu. Ehkä vaikutteita on haettu P-Koreasta. Aika usein todellinen syy on raha – etenkin agentin saaman palkkion suuruus. Ja juu, pokaalejakin haluavat mutta pelkästään ne eivät vie käytännössä ketään enää minnekään.

  3. On tota munan tarpomista kyllä ilo seurata…vaikkakin menihän meilläkin tossa vissiin 5 matsia ilman voittoa hiljattain.Ei siellä lvg:n ja joukkueen välillä varmasti kovin hyvä fiilis ole.
    Huomenna pelataan todella mielenkiintoinen kierros. Meillä vastassa sarjakärki…
    Näkisin et nyt mitataan todellakin meidän kyky otteluun valmistautumisen, taktiikan sekä paineensietokyvyn suhteen.
    Odotellaan mielenkiinnolla avauskokoonpanoa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s