Viimeinenkin oljenkorsi meni mestaruustaistelun suhteen

Aloitetaan isolla kuvalla ja miettimällä siinä eilistä ottelua ja tulosta. Tasapeli West Hamin vieraana ei ole yksittäisenä tuloksena mikään katastrofi. Bilicin ryhmä pelaa hyvää kautta ja taistelee jopa nelossijasta ihan loppuun asti. Tähän peilaten pistejakoon jääminen ei ole mikään kauden heikoin tulos tai edes lähellä sitä.

En tarkoita, että tasapeliin voi tai pitää olla missään nimessä tyytyväinen. Suurempi vahinko on tapahtunut kuitenkin jo paljon aikaisemmin ajateltuna mestaruutta. Muun muassa kauden avauksessa kärsitty tappio eiliselle vastustajalle, tappio WBA:lle, tasapeli Norwichin kanssa, kaksi tappiota surkealle Chelsealle, tappio Manun junnuille, tappio Swansean kakkosmiehistölle ja nöyryytys Southamptonissa tulevat ensimmäisinä mieleen. Nämä olivat niitä otteluita, joissa mestaruus menetettiin, eikä suinkaan eilinen, vaikka ottelu olisikin loistavan alun jälkeen pitänyt pystyä totta kai voittamaan.

Eilen vain tuli esille taas kerran perusongelmat. Kahden maalin johto nopeasti ja homman kuviteltiin olevan selvä. Näin ei todellakaan ole vieraskentällä, kun vastassa on sarjan kärkipään joukkue. Lisäksi puolustuspelaamisemme Carrollia vastaan oli naurettavan amatöörimäistä.

Carroll on loistava pääpelaaja ja äärimmäisen vahva kaksinkamppailussa, mutta ei se silti tarkoita, että miestä ei edes kannata yrittää ottaa kiinni tai haastaa kaksinkamppailuissa. Kaikissa maaleissa mies pääsi aivan vapaasti puskemaan tai laukomaan, eikä yksikään puolustajamme iskenyt kiinni kunnolla iholle.

Kroppaan iskeminen jo todennäköisesti olisi riittänyt ainakin jossain tilanteessa, jolloin voima ja tarkkuus viimeistelyssä olisi kärsinyt huomattavasti. Ei Carrolia vastaan edes ylipäätään kannata yrittää voittaa pääpelitilannetta puhtaasti, vaan tehdä miehen viimeistelystä mahdollisimman vaikea iskemällä kroppaan kiinni, vaikka pääpallon häviääkin.

Aivan alokasmaista tehdä tämä virhe kerran ja kolme kertaa on täysin anteeksiantamatonta. En ymmärrä kuinka meidän kakkosmanageri voi olla yksi seurahistoriamme parhaita toppareita ja silti puolustuspelimme näyttää tältä vuosi toisensa jälkeen. Pelaajasaavutuksilta arvostan Bouldia todellakin, mutta valmentajana panos on täysi nolla ja mies tyytyy vain nostamaan miljoonan tai pari kaudessa ilman mitään vastuuta tai vaikutusvaltaa. Säälittävää. Tietysti Wenger on tässäkin päävastuussa, mutta ei se Bouldia silti pelasta asiassa.

Eilinen oli se ensimmäinen ennakoitu pistemenetys, kun puhuttiin, että mestaruuteen tarvittaisiin täydet seitsemän voittoa ja lisäksi runsaasti Leicesterin pistemenetyksiä. Pelejä on jäljellä molemmilla kuusi ja piste-ero 10 pistettä, joten nyt voi optimistisimmatkin kannattajat lopettaa haihattelut pokaalin suhteen.

Hyvä jos keräämme ylipäätään 10 pistettä lopuista otteluista puhumattakaan siitä, että keräisimme 10 pojoa enemmän kuin Leicester, kun pisteitä on jaossa enää 18 kappaletta.

Ei voi kuin toivoa Leicesterin voittavan Sunderlandin ja harvinaisesti myös Manun venyminen vähintään tasapeliin Tottenhamia vastaan tänään White Hart Lanella olisi hyvä asia. Nyt on viimeistään selvää, että mestaruustaistelu on enää kahden kauppa ja on täysin selvää kumman puolella me goonerit siinä leikissä olemme.

Tietysti jos kysymys olisi, että Tottenham voittaa, mutta pääsemme siinä samalla Wengeristä eroon niin se olisi ainut hyväksyttävä vaihtoehto loskanvalkoisten mestaruudelle. Hirveätähän se olisi nähdä Tottenhamin mestaruus, mutta toisaalta vielä hirveämpää on nähdä Wengerin jatkosopimus ja sitä kautta heittää seuraavat kaksi tai jopa vähintään kolme vuotta hukkaan tähän samaan oravanpyörään, joka on nyt pyörinyt jo noin 10 vuoden ajan. Valitettavasti edes Tottenhamin mestaruus ei todennäköisesti tarkoittaisi Wengerin lähtöä.