Turhia huhuja, tärkein muutoskohde unohtui ja pallottoman pelin merkitys

Manchester City sitten eteni Mestareiden liigan välieriin. Kelpaisi joskus meillekin vastaava saavutus, mutta ei tule enää tapahtumaan Wengerin johdolla. Ero on vain karmea seurojen kunnianhimossa, kun City vaihtaa manageria, joka on voittanut vasta mestaruuden ja etenee neljän joukkoon Euroopassa. Vaihto on kuitenkin oikein, kun saatavilla on todellinen huippunimi.

Me sen sijaan junnaamme paikallaan ja taannumme hitaasti, eikä mitään yritystä ole edes paremmasta huomisesta, vaan kaikki toistetaan vuosi toisensa jälkeen samalla tavalla ja 10 vuoden jälkeen tämä on äärimmäisen tylsää seurattavaa.

Luin hyvän tilaston ja se oli muistaakseni Skysportsin tekemä. Emme ole 11 vuoteen yhdelläkään kaudella olleet maaliskuun 20. päivän jälkeen liigan kärjessä. Toisin sanoen kahteen viimeiseen kuukauteen emme ole johtaneet liigaa yli 10 vuoteen eli tuosta voi jokainen miettiä kuinka lähellä tai pikemminkin kaukana olemme olleet liigamestaruudesta 12 vuoden ajan.

Huhujen mukaan Wenger olisi saanut tarpeekseen usean pelaajan otteista ja kesällä kirves heiluisi oikein kunnolla. Tätä ei usko kukaan ja näitä samoja juttuja on saanut lukea jo monen monta vuotta. Managerimme ei vain ole kykenevä tai ainakaan halukas muuttamaan toimintatapojaan, vaan pelaa mieluummin varman päälle ja jättää aina pelaajia hankkimatta ja joukkueen selkeitä heikkouksia vahvistamatta, jotta selityksiä menestymättömyydelle löytyy.

Sky listasi myös asioita, joiden pitää muuttua, jotta jatkossamme olisimme todellinen mestariehdokas. Harmi vain, että unohtivat sen tärkeimmän, jonka kautta kaikki jutussa luetellut asiat saattaisivat tulla eli managerinvaihdon.

Toinen mielenkiintoinen artikkeli oli myös Sky:n sivuilla. Tämä käsittelee eri joukkueita ja tyylejä ja erityisesti sitä kuinka pallon hallinta ei välttämättä ole avain onneen ja menestykseen, vaan pikemminkin olennaista on mitä teet ilman palloa. Paljon asiaa ja valitettavasti Wenger ei ymmärrä pallottomana pelaamisesta paljoakaan tai ei ainakaan anna sille mitään arvoa. Meidän koko joukkueen prässi on lähinnä vitsi verrattaessa menestyviin joukkueisiin tai puolustaminen syvällä omalla alueella ei onnistu millään tapaa, vaikka välillä se olisi todella tärkeää.

Artikkeli muutenkin sanoo hyvin kuinka uusien ratkaisujen ja toimintatapojen etsiminen on olennaista jos haluaa menestyä ja ennen kaikkea jatkaa menestymistä. Samoilla vanhoilla konsteilla ei pärjää kuin tietyn aikaa ja nykyään entistä lyhyemmän ajan. Ei siis ihme, että Wengerin 2000-luvun alkupuolen harjoitusmetodeilla ja taktiikoilla ei ole tullut enää menestystä, eikä tule jatkossakaan.