Leicesterillä jo toinen käsi kiinni pokaalissa

Eilinen oli ehkä ratkaiseva päivä mestaruustaistelussa. En ehtinyt katsoa eilistä peliä, mutta yllätys oli erittäin positiivinen tänä aamuna, kun näin tuloksen 1-1. Tottenham menetti kaksi pistettä, joka tarkoittaa Leicesterille riittävän yksi voitto kolmesta jäljellä olevasta ottelusta, vaikka loskanvalkeat voittaisivat kaikki ottelunsa. Ja jos eivät voita, niin yksi tasapeli ja ehkä jopa nykyisetkin pisteet riittävät ketuille mestaruuteen.

Onhan tämä heikkoa, että meidän goonereiden suurimmat ilonaiheet tällä hetkellä ovat Tottenhamin pistemenetykset ja se, että naapuri ei voita mestaruutta. Ennen osat olivat toisinpäin.

Jo sunnuntaina on mahdollista, että Leicester varmistaa mestaruuden mikäli se pysty voittamaan Old Traffordilla Manun. Samalla tämä tarkoittaisi Manun mahdollisuuksien nelossijaan menevän, joten Wenger ja Kroenkekin saisivat juhlia sitä heidän ainutta oikeaa pokaaliaan.

Periaatteessa toivon meidän jäävän neljän sakin ulkopuolelle, mutta se ei taida vain tapahtua. Jos ManU voittaisi Leicesterin ja Tottenham onnistuisi voittamaan Chelsean maanantaina, niin se avaisi vielä kertaalleen mestaruustaiston uudestaan eloon. Tämä ei olisi hyvä, vaikka olisihan Leicesterillä tässäkin tapauksessa mahdollisuus varmistaa mestaruus kotikentällä heikosti tällä hetkellä pelaavaa Evertonia vastaan.

Leicesteristä puheen ollen managerimme haastattelu Sky:lla oli taas sitä itseään. Haastattelussa jälleen managerimme korosti kuinka voitimme Leicesterin kaksi kertaa ja antaa ymmärtää kuinka näin teimme oman osuutemme. Valitettavasti vain Wenger ei taida ymmärtää, että Valioliiga ei ole mikään pudotuspeliturnaus ja jos olisi Mestarieden liigan jatkopelistä kysymys voitte olla varmoja, että tulokset olisivat olleet jotain ihan muuta kuin voittoja Leicesteriä vastaan. Toki saimme Leicesteriltä kuusi pistettä, mutta siitä huolimatta Ranierin ryhmä on meitä 12 pistettä edellä eli on kerännyt 18 pistettä enemmän muilta vastustajilta kuin mihin me olemme pystyneet.

Lisäksi managerimme kehtasi kritisoida Leicesterin pelityyliä. Todella alhaista ja mies kuvittelee, että meidän kehno versio B*rcan tikitakasta on se ainoa oikea tapa pelata jalkapalloa. Ei näytä olevan, sillä tulosurheilua tämä on ja tällä Wengerin tavalla ei ole voitettu nyt mestaruutta 12 vuoteen tai oikeastaan koskaan, sillä pelitapamme menestysvuosina oli täysin eri.

Wengerin uusiutumiskyvyn ja ennen kaikkea halun kuvaa täysin tämä lainaus:

Then you go two ways: you say ’look that doesn’t work anymore so we have to change our style, and I wish you good luck when you kick the ball anywhere after people have seen good football for 10-15 years’, or you say ’we have analysed well where we are not efficient enough and we do better with the style we play.

Hyvää jalkapalloa viimeiset 10 vuotta. Tämä on juuri näitä myyttejä, joilla Wenger elää. Pelissämme ei ole ollut enää vuosikausiin mitään erikoista tai sellaista, jonka takia sitä voisi kutsua tuoksi. Pikemminkin se on ollut suurimman osan tuosta ajasta hidasta neppailua sivuttaissuunnassa ja itselleni tuo ei ainakaan ole millään muotoa hienoa peliä. Paljon mieluummin katson Leicesterin tai Atleticon pelaamista, jossa on selkeä idea ja kaikki joukkueen pelaajat tekevät kaikkensa voiton eteen kentällä.

Wengerin ratkaisu on tosin jatkaa samalla tavalla ja uskoa sen tuottavan jatkossa paremman tuloksen kuin taikaiskusta. Kauankohan aikaa pitää antaa vielä lisää, sillä viimeiset 12 vuotta eivät ole riittäneet?