Kolmospaikka lähes varma, kakkossija sen sijaan olisi vaatinut todennäköisesti voiton eilen ja seuramme on muuttunut Pohjois-Koreaksi

Manchester City –Arsenal 2-2 (1-1)

Aloitetaan viheriön tapahtumilla, vaikka ne olivat hyvin perinteiset. Eipä olisi uskonut, että me olimme se joukkue, joka oli saanut levät viikon edellisen ottelun jälkeen Cityn pelatessa Mestareiden liigan välierässä viikolla. Voisi kuvitella, että tämä etu näkyisi joskus peleissä, kun usein Wenger selittelee tuolla heikkoja tuloksia, mutta ilmeisesti näin ei koskaan ole.

Tottenham hävisi juuri ennen omaa peliämme ja näin olisimme voitolla nousseet tasapisteisiin, toki selkeästi heikommalla maalierolla. Tämä olisi kuitenkin antanut vielä kohtalaisen mahdollisuuden viimeiselle kierrokselle ohittaa naapurin, sillä meillä on Aston Villa Grovella vastassa, kun taas loskanvalkeat matkustavat Newcastlen vieraaksi. Nyt koska emme pystyneet voittamaan riittää Tottenhamille tasapelikin, kun eilen kolmen pisteen myötä ainoastaan Pochettinon ryhmän voitto olisi pitänyt sen meidän edellä.

Cech saa ottaa toisen maalin paljolti piikkiinsä, vaikka toki puolustaminen oli säälittävää, kun De Bruyne sai kuljettaa vapaasti puolusta kentästä aina meidän boksin rajoille ja vielä vapaasti laukoa. Silti alakulmiin suuntautuvat laukaukset näyttävät olevan Cechin heikkous ja näitä on jo useampi mennyt sisään tällä kaudella boksin ulkopuolelta.

Eniten eilisessä pelissä taas harmitti Wengerin tuoma häviäjäasenne joukkueeseen ja koko seuraan. Tasapeli oli taas muka kuin voitto jos luki tai kuunteli managerimme kommentit ottelun jälkeen. Olisimme todella tarvinneet voiton ja se oli täysin otettavissa Cityn tilanteesta sekä heikosta vireestä johtuen. Meillä kuitenkin tämä nelossijakulttuuri on niin tiukkaan iskostettu, että mitään parempaa ei edes yritetä.

Hyvä esimerkki on Cazorlan vaihto tai pikemminkin sen tekemättä jättäminen. Espanjalainen oli tulossa sisään, mutta Sanchezin maalin seurauksena sisään tulikin Coquelin puolustamaan pistettä. Säälittävää ja miksi ylipäätään ranskalainen ei ollut umpisurkean Ramseyn tilalle ja taktiikka olisi voinut ja pitänytkin olla vastaiskut viime kauden tapaan, jolloin voitimme Etihadilla.

Ylipäätään Özilin loukkaantuminen haisee todella pahasti toimistoloukkaantumiselta. Ehkä sukset ristissä Wengerin kanssa ja siirtokuviot jo mielessä?

Pelitapahtumat olivat kuitenkin vähäisempi paha itselleni, sillä sen verran uskomattomia juttuja on saanut lukea taas kerran eri sivustoilta. Arsenal oli tuonut omia järjestysmiehiä otteluun, jotta kannattajat eivät saisi Wengerin vastaisia lakanoita Etihadille sisään. Monta lakanaa takavarikoitiinkin jo porteilla, mutta muutama pääsi sisään ja nekin lopulta otettiin pois.

Täysin käsittämätöntä sananvapauden riistoa ja seurastamme on toden totta tullut Wengerin johdolla todellinen Pohjois-Korea, jossa vastakkaisia mielipiteitä ei suvaita, vaikka ne olisivat täysin asiallisesti esitettyjä, eikä mitenkään loukkaavia. Samaan aikaan oli vähintään mielenkiintoista ja kaiken kertovaa kuinka iso Wengeriä kannattava lakana kuitenkin löytyi katsomosta, eikä sitä edes yritetty poistaa.

Ja aina homma on mennyt niin, että AKB:t ovat niitä, jotka käyvät fyysisesti Wengeriä vastustavien kannattajien kimppuun ja jopa sylkevät päälle. Koskaan en ole kuullut, että Wengerinä kannattavien lakanoiden tuojien päälle olisi käyty. Silti ainoastaan Wengerin vastaiset kannattajat ja heidän lakanansa ovat niitä, jotka takavarikoidaan ja kannattajat jopa poistetaan stadionilta. Tässä tapauksessa jopa vierasottelussa.

Täytyy sanoa, että koko ajan on lähempänä se hetki, että en enää käytä aikaani tämän seuran kannattamiseen niin kauan kuin Wenger on sen manageri. Erittäin surullista, mutta ei tässä vain ole enää mitään järkeä, eikä pienintäkään toivon kipinää paremmasta ole näköpiirissä.