Kauden kohokohta tapahtui 2. tammikuuta

Tänään eilisen lupauksen mukaisesti vuoro Isselle:

Kautta on vielä jäljellä yhden ottelun verran ja tarjolla on kolme sijoitusvaihtoehtoa, joista keskimmäinen eli kolmas sija on todennäköisin. Villa-ottelu tuskin muuttaa seuraavaa eli tässä päällimmäiset, jotka kaudesta 2015-2016 jäivät mieleen:

Kauden avaus: paluu muutaman vuoden takaiseen hölmöilyyn, jolloin hävisimme kauden avausottelun Emiratesilla Villalle. Nyt saman teki Hammers. Omalla tavallaan heti avausottelu osoitti, että epätasaisuus on valttia.

Chelsea-Arsenal: Diego Costa vedätti kaikkia ja etenkin Valioliigan huonointa tuomaria Mike Deania ja Gabrielia.

Leicester-Arsenal: edes Leicesterin 1-0-maali ei saanut pasmoja sekaisin, vaan pöllytimme kettuja maalein 2-5. Julistin tuolloin Leicesterin kuplan puhjenneen ja ihmettelin, miten näin huono joukkue voi johtaa valkkua. Kuinkas kävikään: tämä oli lopulta Leicesterin ainoa kotitappio valkussa.

Arsenal-Olympiakos: Tästä jäi muistiin vain yksi asia: Ospina pudotti kulmapotkusta tulleen vedon maaliin.

Arsenal-Muna: Kauden parhaat 20 minuuttia. Näin jos pelattaisiin lähes aina, ei tarvitsisi miettiä, mikä joukkue nappaa pokaaliin – enkä tarkoita nelossijapokaalia.

Olympiakos-Arsenal: Tarvitsimme 0-2:n tai suurimaalisen yhden maalin voiton. Giroud teki hattutempun. Mitä Giroud sen jälkeen teki? Anyway, harvoin olemme onnistuneet useamman maalin takaa-ajossa.

Southampton-Arsenal: Kauden pahin nöyryytys, 0-4. Sotonin korkea laitaprässi tehosi täydellisesti.

Arsenal-Newcastle. Vuosi vaihtui ja siirryimme vihdoin (oli ollut pari mahkua jo aiemmin) valioliigan kärkeen. Aloin jopa uskoa, että tämä voi mennä maaliin asti. Muna- ja Ketut-voitot olivat hienoja, mutta tämä nousee silti kauden kohokohdaksi.

Kuinkas sitten kävikään: tasureita ja tappioita putkeen ja se oli siinä. Nämä ottelut käytännössä ratkaisivat sen, että mestaruusjuna puksutti ihan muualle.

Arsenal-Leicester: welbzin viime hetkien maali herätti virheellisiä toiveita. Jos sittenkin…

Muna-Arsenal: joo, ei sittenkään. Junnu-Rashford piti meidän puolustusta pilkkanaan.

Arsenal-Watford: Kohti historiallista kolmatta peräkkäistä FA cupin voittoa. No ei sitten.

West Ham-Arsenal: Andy Carroll oli pitelemätön eikä wenger edes uskonut, että hän pelaa. Eli eihän Carrolliin sitten kannattanut edes varautua.

Siinäpä tärkeimmät. Olisihan niitä ollut muutamia muitakin, kuten Tapsan paluu suht säännölliseksi kommentoijaksi, Wenger Out -meininki ja Enon tapaaminen Emiratesilla ennen Sunderland-ottelua.

-isse

Kiitos Isse. Taattua laatua entiseen tapaan.

Mainokset

6 thoughts on “Kauden kohokohta tapahtui 2. tammikuuta

  1. Aika hyvin tiivistetty kauden aikana seilanneet tunnelmat.

    Pressistä hyvää oli sen äärimmäisen itsestäänselvyyden varmistaminen, että keskikentän veteraanikolmikko saa lähteä. Ei mitään jatkokikkailuja. Näin on paras.

    Lisäksi Wenger kiisti (tietysti) jatkosopimusneuvottelut. Ja väitti, että jatkoa mietitään ensi kauden menestyksen perusteella. No jaa, teoriassa tietysti noin, mutta jos menestys ei tyydyttäisikään, niin tämän vaihtoehdon ollessa aito, aika kriisitunnelmissa haetaan vuoden päästä keväällä jatkajaa. Ei, kyllä se sopimus tehdään ensi syksynä, jos Arsenal ei majaile liigajumbona.

  2. Hyvä tiivistys. Vielä ottaisin mukaan voitto Shittystä emiratesilla. Kaksi edellä todettua ja Shittyn kukistaminen nostivat tunnelman kauden parhaiksi Emiratesilla. Ja järjen voittaessa tunteellahan tätä eletään.
    Kiitos Isse!

  3. Mitenköhän Wenger hoitaa lähtijöiden peluutukset? Kun voittaakin pitäisi suoran UCL-paikan nimissä ja Spursin ohittamisen varalta. Ehkä Rosicky saa avauspaikan ja johtoasemassa sitten Artetaa tilalle varmistemaan? Ongelmana se, että Rosicky saattaa hajota viidessä minuutissa.

    No, ei Wenger aina kovinkaan kummoisia läksiäisiä ole sallinut, jos on ollut jäljellä pelattavaa.

  4. Napakka ja hyvä tiivistys Isseltä, kiitokset.

    Näkisin että kohteliaisuuden nimissä olis järkevää jättää Rosicky ja Arteta ilman peliaikaa. Pääsis molemmat terveenä lomille ja ei tartteis taas lähtee altaaseen polskimaan 🙂

    Huomenna voitto, oma maali puhtaana ja ohi töttenhöttien! Newcastle rules

  5. Lestörin kaatuminen viime hetkellä Emiratesilla livenä nähtynä.
    Ja Enon tapaaminen tykeillä ennen peliä.
    Oli melkoinen gooner-pläjäys koko perhehonkaselle, kun Eno kertoi omaa Arsenal-historiaansa.

  6. Mietiskelin vähän tätä Valion tasoa ja menestystä europeleissä. Tämä kausi on vähän parempi, kun City venyi UCL-semiin ja Klopp jämäcupin finaaliin.

    Mutta mutta. Liigan maalipörssin kärjessä heiluvat nimet Vardy ja Kane, jotka kaikella kunnioituksella eivät mitään tajuntaa räjäyttäviä jalkapalloilijoita ole. Ja maaleja se 25. Nythän tilanne on se, että Italiassa, Ranskassa ja tietenkin Espanjassa parhaat kärjet latovat keskimäärin maalin per eli ja 10+ maalia enemmän. Saksassa ollaan vähän maltillisempia, Lewa jäi 30 maaliin.

    Eli onko valiossa yksinkertaisesti kärkiosasto kertaluokkaa huonompaa? Ja Arsenal antaa vielä reilusti tasoituksta valioligan sisällä, tässä vertailussa 15 maalia kaudessa on naurettavan vähän.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s