Kausiyhteenveto – hyökkääjät

Tämä on viimeinen kausiyhteenveto, sillä muut pelinpaikat on jo käyty läpi ja lisäksi uusi kausi on jo oikeastaan menossa harjoitusotteluiden käynnistettyä perjantaina.

Hyökkääjätilanne oli hyvin samanlainen viime kesänä kuin se on tällä hetkellä. Giroud oli ainoa vaihtoehto, koska Welbeckin loukkaantuminen oli selvillä ja muutenkin Walcottin kunnossa pysymiseen samoin kuin tasokkuuteen on aivan turha luottaa. Toki juuri näin managerimme toimi ja seuraukset olivat sen mukaiset.

Giroud pelasi lähes 20 ottelua ilman maalia mestaruustaiston ollessa kuumillaan ja muut pokaalimahdollisuudet kuivuivat kasaan siinä samalla. Onko managerimme ottanut tästä opikseen? Eipä näytä siltä.

Pelaajat

Olivier Giroud. Neljättä kautta ykköshyökkääjä joukkueessa ja jälleen 20 liigamaalin raja jäi rikkomatta, vaikka muun muassa Özil tarjoili paikkoja ennätystahtiin. Ei vain riitä tasoltaan meille ykköshyökkääjäksi. Ranskalaisella on hyviä ominaisuuksia, mutta valitettavasti vastaavasti liian paljon puutteita, jotta voisi koskaan nousta edeltäjiensä tasolle ja olla voittavan joukkueen ykköskärki Valioliigassa.

Petyin myös miehen asenteeseen talven aikana, sillä työmoraali näytti hiipuvan samaa vauhtia, kun maalihanat menivät kiinni. Täysin anteeksiantamatonta keskittyä käsien levittelyyn ja tuomarille mussuttamiseen vaikeilla hetkillä. Silloin pitäisi keskittyä olennaiseen ja tehdä entistä enemmän töitä, jotta maaliton putki katkeaa.

Theo Walcott. Keskinkertaisuudestaan huolimatta näytti muutamassa pelissä alkukaudesta kuinka suuren eron tekee, että kärjessä pelaa nopea, liikkuva ja pystyjuoksuihin kykenevä pelaaja. Jos jo hyvin keskinkertainen Walcott saa joukkueen pelin näyttämään paremmalta, niin mitä se olisikaan jos kärjessä olisi todellinen huippupelaaja.

Mitä pidemmälle kausi eteni sitä heikompia Walcottin otteet olivat ja loppukausi oli täysi vitsi, jolloin Theon esityksiä ei voi kuvata kuin sanalla säälittävä. Lisäksi kauteen mahtui toki mukaan perinteiset loukkaantumiset, kuten kaikilla muillakin kausilla. Sunderland pelin pallon yli hyppääminen normaalissa pallontavoittelutilanteessa, jossa palkintona olisi ollut läpiajo oli viimeinen niitti itselleni englantilaisen suhteen. Kukaan jalkapalloilija tai ainakaan ammattilainen ei vain voi tehdä noin.

Danny Welbeck. Kaksi isoa loukkaantumista samaan kauteen pilasi lähes täydellisesti kauden ja ison osan seuraavaakin. Otteet hetken kunnossa ollessa olivat positiivisia ja vähän samoin kuin Walcottin kanssa pelimme usein näytti paremmalta, kun kärjessä oli enemmän liikettä.

Ilman loukkaantumisia Welbeck olisi voinut olla ykköshyökkääjämme, mutta turha tuota on jossitella. Welbeckillä on vahvuudet ja ne ovat työnteossa ja asenteessa. Maalintekijänä ja viimeistelijänä mies ei ole riittävän hyvä ykköshyökkääjäksi. Rotaatiossa käyttöä voisi olla monipuolisuuden ansiosta jos pääsee yli loukkaantumisista tason tippumatta, eikä ajaudu meidän pelaajille tyypilliseen loukkaantumiskierteeseen.

Yhteenveto ja tulevaisuus

Tilanne on selvä kaikille muille paitsi Wengerille. Tarvitsemme ykköshyökkääjän, kuten olemme tarvinneet jo monta vuotta ennenkin. Valitettavasti sellaista ei näytä olevan tulossa, joten toivo on laitettu taas kerran Giroudiin, sillä Walcott, Sanogo, Akpom ja Asano käyvät lähinnä huonoista vitseistä meidän kokoluokan seurassa. Welbeck olisi sentään jonkinlainen vaihtoehto, mutta suurin osa kaudesta menee taas polvivammasta toipuessa.

Ilman uuden kunnollisen hyökkääjän ostoa kaudesta tulee todella vaikea. Oli ostos sitten selkeä ykkösvaihtoehto tai vähintään Giroudin tasoinen, mutta mielellään eri vahvuuksilla varustettu pelaaja. Giroud missaa harjoituskauden kisojen takia, joten tämä lupaa vielä heikompaa kautta kuin aikaisemmat, joilla taso ei ole riittänyt.