Murheellisten laulujen maa

Otsikko tulee viikonlopulta ja Eppu Normaalin huikealta 40-vuotisjuhlakeikalta, mutta sopii hyvin meidän agendaan.

Kauden alkuun on muutama päivä. Kesän toiminnan sekä joukkueen saaminen mahdollisimman hyvään kuosiin ja iskukykyiseksi heti ensimmäisestä pelistä lähtien on taas kerran täysin epäonnistunut ja syyllinen ei ole kukaan muu kuin Wenger.

Giroud on neljä kautta ollut ykköshyökkääjä ja usein jopa ainut vaihtoehto hyökkäykseen. Tämä on täysin anteeksiantamatonta, mutta silti managerimme lähtee taas uuteen kauteen ranskalainen ainoana edes kohtalaisena vaihtoehtona ja kaiken huipuksi ykköshyökkääjämme palasi harjoituksiin vasta eilen eli ei ole kunnossa muutamaan ensimmäiseen peliin ja sen jälkeen alkaa hakea pelituntumaa.

Samaan aikaan Welbeck on sivussa ja Walcott haluaisi omien sanojensa mukaan pelata oikealla, joten tietenkin loogisesti managerimme silloin peluutta Walcottia väkisin kärjessä. Aivan täydellinen farssi on hyökkäyspään tilanteemme. En jaksa edes aloittaa Akpomista, Sanogosta ja Asanosta. Meillä on ylivoimaisesti heikoin hyökkäyskalusto kärkijoukkueista ja ylipäätään liigassa useimmilla joukkueilla on paremmat hyökkääjät.

Xhakan tulo toivottavasti paransi keskikenttää, mutta Elneny hankittiin jo keskikentälle tammikuussa, joten ei tuo olisi ollut se pääprioriteetti. No minkä teet, kun managerin pakkomielle on keskimmäiset keskikentät ja näin ollen vähintään joka toinen hankinta on tälle osastolle. Toki toivotaan Xhakan onnistuvan, mutta jos otetaan taas vertailu kilpailijoihin, niin olisin paljon mieluummin ottanut Kanten, joka oli vielä kaiken lisäksi muutaman miljoonan halvempi.

Toppariosasto ei ollut yhtä huonolla tolalla kuin hyökkäys, mutta silti selkeästi avauksen toppari olisi ollut pakollinen hankinta ilman loukkaantumisiakin, sillä Merten ja Gabrielin taso ei vain riitä. No Wenger teki perinteisen eli jätti vahvistuksen hankkimatta ja mieluummin osti junnun, Holdingin, kun halvalla sai.

Sitten iskivät kuitenkin loukkaantumiset, joiden ei myöskään pitäisi enää yllättää ketään, ja nyt ollaan siinä tilanteessa, että meillä ei ole kuin huonoja ja surkeita vaihtoehtoja parin päivän päästä tarjolla Valioliigan avaukseen Liverpoolia vastaan.

Valitettavasti tässä ei ole mitään uutta ja kaikki vain toistuu kaudesta toiseen lähes samana, ehkä ongelmapelipaikat vähän vaihtelevat, mutta peruskaava on täysin sama. Managerimme ei tee mitään muuta kuin sen minimin, jolla uskoo saavuttavan nelossijan.

Tällä tavoin jää aina selityksiä miksi emme voittaneet. Jos kerrankin ostettaisiin pelaajia kunnolla ja vahvistettaisiin joukkueen ongelmakohtia ja sittenkään ei tulisi menestystä ei Wengerillä olisi enää paikkaa piiloutua.

Tätä nykyistä touhua on jatkunut aivan liian kauan ja valitettavasti jatkuu niin kauan kuin Wengerin annetaan jatkaa. Ainoastaan kannattajien protestit saavat muutoksen aikaan, sillä seuran johdossa ei ole ketään jota kiinnostaisi tai olisi valtaa laittaa vastaan diktaattorin asemaan nousseelle managerille.