Voitto vihdoin ja kaksi tapaa nähdä se

Watford – Arsenal 1-3 (0-3)

Aloitetaan positiivisella näkemyksellä, sillä eilinen esitys ehdottomasti sen ansaitsee. Özilin paluulla avaukseen oli suuri merkitys ja tuskin kenellekään jäi epäselväksi ottelun jälkeen kuinka suuri merkitys saksalaisella ja Sanchezilla on joukkueelle. Kaksikko on avainpelaajia, kuten eilinen päivänselvästi osoitti.

Deeney ja Ighalo saatiin kuriin riittävästi ja kumpikaan ei päässyt tehoille. Tämä on hyvä suoritus, sillä kyseessä on ehdottomasti laadukas kärkipari ja Watfordin oikeastaan ainut ase hyökkäyspäässä.

Ensimmäinen 45 minuuttinen oli aivan yhtä maalia ja kolmen maalin johto oli ansaittu ja ratkaisi pelin. Toinen jakso oli enemmän tai vähemmän pelailua ja kotijoukkue ei kavennuksesta huolimatta ollut missään vaiheessa todella mukana pelissä ja ottamassa pistettäkään kamppailusta.

Tällaisiin esityksiin pitäisi pystyä huomattavasti useammin ja muulloinkin kuin surkeasti sujuneen parin ottelun jälkeen. Eilinen oli se taso, jolla täytyisi esiintyä säännöllisesti jos mestaruudesta haluaisi kampailla todenteolla.

Yksittäisenä voittona eilinen oli hieno, mutta valitettavasti en vain pysty näkemään sitä minään uuden alkuna vaikka kuinka haluaisinkin. Sama on nähty viimeisen 10 vuoden aikana niin useita kertoja aikaisemminkin. Pari huonoa peliä ja sitten perään taas pari parempaa, mutta se kokonaisvaltainen hyvä suorittaminen ei vain löydy ja joukkueesta ei ole oikeasti haastamaan mestaruudesta millään muotoa.

Aina Wengerin ollessa suuren kritiikin alla mies onnistuu saamaan joukkueen pelaamaan hetken hyvin ja pitämään tuntuman neljän joukkoon, mutta siihen se sitten valitettavasti jääkin. Ero voittajajoukkueisiin on esim. Leicester ottelu. Siitä olisi pitänyt pystyä ottamaan kolme pistettä keinolla millä hyvänsä, kuten Mourinhon ManU pystyi ottamaan Hullia vastaan lisäajalla.

Hienoa, että otimme kauden ensimmäiset kolme pistettä, mutta valitettavasti liian paljon on tapahtunut, että pystyisin uskomaan tämän olevan jonkin uuden ja paremman alku.

Voitto, maaottelutauko tähän ja pari hankintaa, jotka julkistetaan alkuviikolla ovat varmasti aivan tarpeeksi taas hiljentämään suurimman kritiikin Wengeriä kohtaan hetkeksi. Ehkä ihan oikeinkin niin, mutta valitettavasti se ei vain pitkässä juoksussa johda mihinkään. Kunpa johtaisi, mutta ei vain johda ja tämä on nähty lukuisia kertoja ennenkin. Seuraava huono ottelua tai parikin on vain nurkan takana.

En todellakaan haluaisi olla näin negatiivinen hienon voiton jälkeen, mutta valitettavasti en pysty muuhun.

Siirtoikkunaa on jäljellä vielä muutama päivä ja hankinnat on tehty aivan varmasti Mustafin ja Perezin varmistuessa, joten ainoa mielenkiinto on katsoa kuka lähtee lainalla tai jopa pysyvälle siirrolla muualle. Chambers ja Gnabry lienevät lähes varmat lähtijät lainalle, mutta miten on esim. Debuchyn tilanne. Tuskin ranskalainen itse haluaa jäädä, mutta laitettaisiinko kerrankin joukkueen etu yksittäisen pelaajan halujen edelle jää nähtäväksi. Muita siirtoja on vaikea nähdä, mutta jäädään odottamaan mitä tapahtuu.

Voitosta huolimatta viisi pistettä kärkeen on todella paljo kolmen pelatun kierroksen jälkeen ja ei anna suurempaa aihetta juhlaan.