Maajoukkueista hyökkääjätilanteeseemme

Viikon verran tässä on vielä ennen seuraavaa oikeaa peliä, sillä en laske maaotteluita ja varsinkaan harjoitusmaaotteluita sellaisiksi.

En ole nähnyt yhtään kuinka pelaajamme ovat esiintyneet maajoukkueiden mukana. Ilmeisesti Suomea vastaan Mustafi sai jonkin asteisen vamman nilkkaan, mutta pystyi pelaamaan ottelun silti loppuun. Meidän tuurilla uusin hankintamme on sivussa heti, vaikka ei ole pelannut vielä minuuttiakaan tykkimiespaidassa. Ehkä nyt kuitenkin selvittiin säikähdyksellä.

Käsittämätöntä kuinka näitä harjoitusmaaotteluita pelataan taas parin kierroksen jälkeen, vaikka kesän kisoista ei ole vielä edes kahta kuukautta. Tälle maaotteluiden ylivallalle pitäisi todella tehdä jotain, sillä nämä harjoitusottelut eivät kiinnosta sen enempää pelaajia kuin katsojia.

Giroudin pelaaminen maaotteluissa on todella kaiken huippu. Mies ei ole meillä managerimme mielestä valmis aloittamaan otteluita, mutta Ranskan paidassa se ei tuota mitään ongelmia. Käsittämätöntä ja tässä olisi Wengerin todella syytä katsoa pitkään peiliin. Keksisi edes jonkun toimistoloukkaantumisen, jotta ainoata todellista hyökkääjävaihtoehtoamme ei olisi päästetty maajoukkueen mukaan ennen kuin mies on valmis pelaamaan palkanmaksajan paidassa enemmän kuin jämäminuutit.

Hyökkääjätilanteemme on täysi vitsi siinäkin mielessä, että maksamme Perezin tulon myötä noin 500 000 puntaa viikossa palkkoja hyökkääjille eli Giroudille, Walcottille, Welbeckille, Sanogolle, Akpomille ja Perezille, mutta siitä huolimatta kaikki kolme ensimmäistä ottelua hyökkääjänä on pelannut laituri. Joku voisi epäillä saammeko rahoille vastinetta, mutta ei sentään managerimme.

Edelleenkään en ole vakuuttunut kesämme toiminnasta, vaikka Xhaka, Mustafi ja Perez saatiin hankittua loppujen lopuksi. Ainakin toiminta taas kerran vain todistaa mikä on managerimme halu menestyä. Ainut tavoite on turvata sijoitus neljän joukossa.

Viime kaudella samat hankinnat kesällä tai tammikuussa edes se huippuluokan hyökkääjä niin on hyvin mahdollista, että olisimme tällä hetkellä Leicesterin sijaan hallitseva mestari viimein 12 todella pitkän vuoden jälkeen.

Managerimme tiesi kuitenkin tammikuussa, että nelossija on varma joten hankintoja ei tarvinnut tehdä Elnenyä enempää. Täysin sama on tapahtunut ennekin ja hyvä esimerkki on 2007/2008 ja 2008/2009 kaudet. 2008 tammikuussa johdimme liigaa ja olisimme tarvinneet sen yhden tai kaksi vahvistusta loukkaantumisten iskiessä, mutta managerimme ei tehnyt mitään ja kausi päättyi surkeasti ilman pokaaleita.

Vuotta myöhemmin taas nelospaikka oli uhattuna, niin johan tammikuussa löytyi Arshavin seuran ennätyssummalla. Vuotta aikaisemmin sama hankinta ja olisimme olleet mahdollisesti mestari. Mitä antaisinkaan managerista, joka ei tyydy nelos- tai edes kakkossijaan, vaan tekee kaiken mahdollisen voittaakseen.