British core – yksi epäonnistunut projekti muiden joukossa

Ensimmäiset lähes 10 vuotta Wengerin alaisuudessa olivat huikeita ja tuskin kukaan voisi vaatia paljon enempää. Toki vähintään yksi Mestareiden liigan voitto olisi pitänyt pystyä ottamaan vuosien 2002-2006 välillä, sillä meillä oli todellakin useita maailmaluokan pelaajia ja loistava joukkue.

Kausi tappioitta oli kuitenkin täydellinen käännekohta, joka sai Wengerin ilmeisesti tuntemaan itsensä voittamattomaksi ja manageriksi, joka ei voi tehdä mitään väärin. 49 tappiotonta Valioliigaottelua pelanneen joukkueen lähes täydellinen hajottaminen vuodessa tai kahdessa oli managerimme suurin tai ainakin lähes suurin virhe koko Arsenal uran aikana.

Mikä olisikaan tilanne ollut tai olisi nykyään jos joukkueeseen olisi hankittu maltillisesti uusia nuoria pelaajia, mutta samalla pidetty kokeneemmat joukkueen parhaat pelaajat seurassa, kuten Ferguson teki Manussa? Tuskin vuoden 2004 mestaruus olisi viimeisin mitä olemme voittaneet.

Junnuprojekti alkoi tappiottoman joukkueen hajottamisesta ja sen kirkkain keulakuva oli Fabregas. 2007-2008 kaudella oli lähellä tai mahdollisista ottaa mestaruus, mutta managerimme toimimattomuus tammikuun siirtoikkunassa koitui lopulta kohtalokkaaksi, kun koko kauden pelannut avaus hyytyi tai jopa loukkaantui pahasti talven ja kevään aikana.

Junnuprojekti jatkui vuosia ja pelaajat vaihtuivat, mutta tulokset eivät ainakaan parempaan suuntaan muuttuneet. Fabregasin siirto järkyttävän alihintaan B*rcaan kesällä 2011 oli viimeistään lopullinen niitti junnuprojektille, vaikka todellisuudessa jo paljon sitä ennen oli selvää, että menestystä ei Wengerin alaisuudessa tällä konseptilla ole tulossa koskaan.

Junnuprojekti loppui ja lähes heti perään keksittiin seuraava projekti, joka oli British core. Ideana sinänsä hyvä, mutta valitettavasti Wenger ei pystynyt kehittämään pelaajia tai ylipäätään hankki väärät pelaajat alun alkaenkin. Vertaa ketä olemme hankkineet Southamptonista ja kuinka samasta akatemiasta lähtenyt Bale on pärjännyt.

British core on surullinen tarina ja pitkään on ollut selvää, että siitä ei tule yhtään se enempää kuin aikaisemmista junnuprojekteista. Mietitäänpä kuinka noin viisi vuotta sitten hehkutetuista ja jatkosopimukset saaneista Gibbsistä, Jenkinsonista, Wilsheresta, Ramseysta, Oxista ja Walcottista on ollut hyötyä joukkueelle.

Walcott on ollut seurassa 10 vuotta ja näistä yksi on ollut hyvä, ei mitenkään loistokas, mutta hyvä. Ramsey pelasi kauden tai vajaan kauden loistavasti, mutta se on todella vähän, kun seurassa aikaa on kuitenkin vuosikausia ja jatkosopimuksia lähes yhtä monta. Gibbs ei ole ainakaan yhtään parempi pelaaja kuin vuosia sitten ja on enää selkeä kakkosvaihtoehto vasemmaksi puolustajaksi.

Todella surullista kuinka Wenger käytti aikaa ja paljon rahaa tähän projektiin, mutta lopputuloksena oli vain karmea pettymys. Wilsheren lainaaminen 24-vuotiaana samaan sarjaan kertoo kaiken oleellisen, sillä Jackin piti kuitenkin olla se helmi kyseisessä porukassa.

Ilmeisesti kuitenkaan British core ajattelu ei kokonaan ole kuopattu, sillä Chambers kovasta siirtosummastaan huolimatta on samalla valitettavalla kehityspolulla kuin muutkin Southamptonin akatemiasta tulleet.