Voitto lisäajan rankkarilla

Arsenal – Southampton 2-1 (1-1)

Siitä on aikaa, kun viimeksi olemme voittaneet lisä- tai yliajan maalilla. Welbeckin pusku Leicesteriä vastaan tulee mieleen, mutta jos kriteeriksi otetaan voittomaali rankkarista, niin ei mitään muistikuvaa milloin tällaista olisi viimeksi tapahtunut.

Rehellisyyden nimissä rankkari ei ollut mikään selvä ja tuomio oli jopa meitä suosiva, sillä itse puolustajana olisin raivoissani jos tuollainen vihelletään ja samoin jos kentän toisessa päässä Southampton olisi saanut vastaavan ja vieläpä lisäajalla.

Toisaalta viime kaudella emme saaneet muun maussa yhtään rangaistuspotkua Grovella liigapeleissä, joten siinä mielessä tämän voisi ajatella olevan jonkinlainen oikeus, vaikka Southampton joutuukin asiassa kärsijäksi.

Mustafi tuli odotetusti avaukseen, mutta muutamia yllätyksiä nähtiin. Perez oli kentällä ja vieläpä hyökkääjänä Giroudin jatkaessa penkillä. Sanchez oli myös vaihdossa, joka oli vähintään yhtä suuri yllätys kuin espanjalaishyökkääjän avauspaikka.

Keskikentällä Watfordia vastaan mainiosti kaksi viikkoa sitten pelannut Xhaka tippui penkille Coquelinin tullessa Cazorlan rinnalle. En ymmärrä miksi Coquelin on Elnenyn edellä nokkimisjärjestyksessä, mutta näin vain on.

Kaiken kaikkiaan muutoksia tuli paljon enemmän kuin mitä Wenger normaalisti tekee, mutta selvästi ajatus oli osittain jo tiistain PSG ottelussa, vaikka ainakin omassa tärkeysjärjestyksessä Valioliiga on huomattavasti Mestareiden liigan alkulohkon ottelua edellä.

Mustafilta ihan ok debyytti. Pääsihän Southampton muutamiin huippupaikkoihin, mutta en nyt niistä mitenkään erityisesti saksalaista syyllistäisi. Perez sen sijaan oli hyvin näkymätön ja ei tainnut saada yhtään laukausta maalia kohti, yksi blokattu veto taisi jäädä saldoksi ja se ei ole mitenkään mairitteleva saldo.

Perezin piti kuvausten perusteella olla nopea pelaaja, mutta en ainakaan huomannut sitä eilisen perusteella. Röyhkeyttä löytyi joissain tilanteissa, mutta mitenkään nopeaksi en miestä kutsuisi ja tämä on melkoinen pettymys, sillä nopeus olisi juuri se mitä tarvitsemme hyökkäykseemme.

Koscielny oli jälleen avainroolissa ottelussa. Erittäin komea saksipotkuosuma tasoitti ottelun ja tämän jälkeen pääsimme otteluun paljon paremmin mukaan. Ranskalaistopparin lisäksi Cazorla oli parhaimmistoamme. Espanjalainen pyöritti peliämme enimmäkseen ja hyvä niin, sillä esim. Özil ei ollut parhaimmillaan.

Ox oli jälleen kerran suuri pettymys ja jopa Walcott oli parempi, vaikka ei Theonkaan peli mitään erikoista ollut. Cech tuli hyvin vastaan muun muassa Longin huippupaikassa, mutta vastaavasti Tadicin vaparimaali jäi hiukan arveluttamaan. Jotenkin sijoittuminen vaikutti kummalliselta, mutta olihan tilanteessa epäonneakin matkassa pallon kimmotessa ylärimaan ja siitä Cechin kautta verkkoon.

Esityksemme ennen Koscielnyn maalia oli suoraan sanoen aivan hirveä. Pelissä ei ollut mitään ideaa tai halua mennä eteenpäin, vaan sitä äärimmäisen tylsää ja puuduttavaa sivuttais- ja taaksepäin siirtelyä puolessa kentässä ja hyökkäyskolmanneksella. Vierasjoukkue oli paljon parempi sekä tehokkaampi alussa ja sen hyökkääminen näytti vaaralliselta.
Onneksi maalin jälkeen ja toisella jaksolla pelimme parani, mutta rehellisyyden nimissä olisi tulos voinut olla aivan toinen. Vierasjoukkueella oli pari huippupaikkaa toisella 45 minuuttisella mennä johtoon ja loppujen lopuksi rankkari oli melko lailla meitä suosiva tai ainakaan kovin usein vastaavaa ei vihellettäisi.

Hyvä venyminen loppujen lopuksi ja kaiken järjen mukaan näiden loppuhetkien äärimmäisen tiukkojen voittojen pitäisi auttaa joukkuetta jatkossa. Toki Leicester voitto viime kaudella todistaa aivan päinvastaista. Seuraavana vuorossa tiistaina on PSG Ranskassa.