Kaksi ottelua ennen maaottelutaukoa, polvivammat ja Walcottin motivaatiotekijät

Kahden ottelun viikkotahdilla jatketaan vielä tämä viikko. Ensin vuorossa on keskiviikkona Mestareiden liigassa Basel Grovella ja sunnuntaina matka jatkuu sarjanousija Burnleyn vieraaksi Turf Moorille. Molemmat pelit pitäisi ehdottomasti voittaa, sillä vastustajien taso ei päätä huimaa. Näiden jälkeen tuleekin vuoroon sitten kahden viikon maaottelutauko, jolle olisi huomattavasti parempi lähteä voitettujen otteluiden jälkeen.

Toki paperilla näitäkään kahta ottelua ei pelata ja jos asenne ei ole kunnossa loistavan Chelsea voiton jälkeen, niin sitten käy perinteiset. Suuri vaara on juuri tähän, sillä usein hyvän tai loistavan esityksen jälkeen sitten menetämme pisteitä heikompia joukkueita vastaan ja sunnuntaina lisäksi alla on Mestareiden liigan ottelu, joidenka jälkeen usein liigaottelut ovat hankalia erityisesti vieraskentällä.

Coquelinin loukkaantumisesta ei tätä kirjoittaessa ole tullut vielä tarkempaa tietoa, mutta veikkaisin lauantaina nähdyn perusteella kyseessä olevan kuukausien loukkaantuminen. Todennäköisesti viime kauden vamma uusiutui ja se ei todellakaan ole hyvä asia jos sama polvi alkaa muodostua ongelmaksi.

Toisen polveaan poteneen kohtalo on sen sijaan parempi, sillä Jenkinson pääsee vihdoin mukaan joukkueen harjoituksiin noin 8 kuukauden tauon jälkeen. Hyvä näin, vaikka ei Jenkinson Arsenal ura tällä hetkellä kovin vahvalta näytä. Ehkä jos kaikki menee hyvin voisi miehestä olla rotaatioon tulevaisuudessa. Tämä kuitenkin edellyttäisi tason nostoa ja tietenkin kunnossa pysymistä ihan ensimmäisenä, vaikka eipä tuo mikään vaatimus tunnu seurassa olevan, kun katsoo nykyjoukkuettakin.

Joka tapauksessa Jenkinsonin paluu on hyvä asia, sillä Debuchy tuntuu olevan Wengerin koirankopissa ja näin ollen oikealle ei ole ollut oikein ketään muuta kuin Bellerin ja ei espanjalainen millään voi kaikkia kauden otteluita pelata. Pelkkien liigacupin otteluiden huilaaminen ei riitä, vaan lepoa on tultava myös välillä vaikka Mestareiden liigan kotipeleissä alkulohkossa ja kenties jossain lähtökohtaisesti helpommissa Valioliigaotteluissa.

Walcott on yllättänyt positiivisesti alkukauden joissain otteluissa. Meno on ollut aivan erilaista kuin esim. viime kaudella tai useimmilla kausilla tähän mennessä. Toivottavasti sama jatkuu, eikä se perinteinen loukkaantuminen tule, kuten tässä vaiheessa aina ennen on tapahtunut yhtä kautta lukuun ottamatta.

Wengerin kommenttien mukaan Walcottin parempi vire johtuu halusta päästä takaisin maajoukkueeseen ja arvoturnaukseen. Tämä vähän nyppii itseäni. Eikö pelaajalle seurajoukkue pitäisi olla ensisijainen motivaation lähde, sillä Theo ei todellakaan ole voittanut urallaan vielä juuri mitään meidän paidassa.

Maajoukkueen motivaatiotekijänä ymmärtäisin jos kyseessä olisi joku liigamestaruuden ja Mestareiden liigan useaan kertaan voittanut pelaaja. No toisaalta Wengerhän tämän sanoi, eikä Walcott, joten ehkä Theo sentään olisi osannut pitää asian omana tietonaan toisin kuin managerimme.