Kaksi ottelua ennen maaottelutaukoa, polvivammat ja Walcottin motivaatiotekijät

Kahden ottelun viikkotahdilla jatketaan vielä tämä viikko. Ensin vuorossa on keskiviikkona Mestareiden liigassa Basel Grovella ja sunnuntaina matka jatkuu sarjanousija Burnleyn vieraaksi Turf Moorille. Molemmat pelit pitäisi ehdottomasti voittaa, sillä vastustajien taso ei päätä huimaa. Näiden jälkeen tuleekin vuoroon sitten kahden viikon maaottelutauko, jolle olisi huomattavasti parempi lähteä voitettujen otteluiden jälkeen.

Toki paperilla näitäkään kahta ottelua ei pelata ja jos asenne ei ole kunnossa loistavan Chelsea voiton jälkeen, niin sitten käy perinteiset. Suuri vaara on juuri tähän, sillä usein hyvän tai loistavan esityksen jälkeen sitten menetämme pisteitä heikompia joukkueita vastaan ja sunnuntaina lisäksi alla on Mestareiden liigan ottelu, joidenka jälkeen usein liigaottelut ovat hankalia erityisesti vieraskentällä.

Coquelinin loukkaantumisesta ei tätä kirjoittaessa ole tullut vielä tarkempaa tietoa, mutta veikkaisin lauantaina nähdyn perusteella kyseessä olevan kuukausien loukkaantuminen. Todennäköisesti viime kauden vamma uusiutui ja se ei todellakaan ole hyvä asia jos sama polvi alkaa muodostua ongelmaksi.

Toisen polveaan poteneen kohtalo on sen sijaan parempi, sillä Jenkinson pääsee vihdoin mukaan joukkueen harjoituksiin noin 8 kuukauden tauon jälkeen. Hyvä näin, vaikka ei Jenkinson Arsenal ura tällä hetkellä kovin vahvalta näytä. Ehkä jos kaikki menee hyvin voisi miehestä olla rotaatioon tulevaisuudessa. Tämä kuitenkin edellyttäisi tason nostoa ja tietenkin kunnossa pysymistä ihan ensimmäisenä, vaikka eipä tuo mikään vaatimus tunnu seurassa olevan, kun katsoo nykyjoukkuettakin.

Joka tapauksessa Jenkinsonin paluu on hyvä asia, sillä Debuchy tuntuu olevan Wengerin koirankopissa ja näin ollen oikealle ei ole ollut oikein ketään muuta kuin Bellerin ja ei espanjalainen millään voi kaikkia kauden otteluita pelata. Pelkkien liigacupin otteluiden huilaaminen ei riitä, vaan lepoa on tultava myös välillä vaikka Mestareiden liigan kotipeleissä alkulohkossa ja kenties jossain lähtökohtaisesti helpommissa Valioliigaotteluissa.

Walcott on yllättänyt positiivisesti alkukauden joissain otteluissa. Meno on ollut aivan erilaista kuin esim. viime kaudella tai useimmilla kausilla tähän mennessä. Toivottavasti sama jatkuu, eikä se perinteinen loukkaantuminen tule, kuten tässä vaiheessa aina ennen on tapahtunut yhtä kautta lukuun ottamatta.

Wengerin kommenttien mukaan Walcottin parempi vire johtuu halusta päästä takaisin maajoukkueeseen ja arvoturnaukseen. Tämä vähän nyppii itseäni. Eikö pelaajalle seurajoukkue pitäisi olla ensisijainen motivaation lähde, sillä Theo ei todellakaan ole voittanut urallaan vielä juuri mitään meidän paidassa.

Maajoukkueen motivaatiotekijänä ymmärtäisin jos kyseessä olisi joku liigamestaruuden ja Mestareiden liigan useaan kertaan voittanut pelaaja. No toisaalta Wengerhän tämän sanoi, eikä Walcott, joten ehkä Theo sentään olisi osannut pitää asian omana tietonaan toisin kuin managerimme.

7 thoughts on “Kaksi ottelua ennen maaottelutaukoa, polvivammat ja Walcottin motivaatiotekijät

  1. Kierrätystä peliin vaan. Lucas kärkeen ja Alexis vasemmalle. Esimerkiksi näin tehdessä kilpailu joukkueen sisällä pysyisi. Cazorla ehdottomasti huilimaan.

  2. Joo, äänen ei välttämättä pitäisi sanoa jonkun pelaajan motivaation syistä, mutta itse syy on toki ymmärrettävä. Arsenalin kannattajan näkökulmasta se ei ehkä sitä ole, mutta maajoukkueessa menestyminen nyt vain sattuu motivoimaan lähes jokaista pelaajaa. Syy on yksinkertainen: Nimi jää kansakunnan historiaan. Jos siis onnistuu maajoukkueessa. Otetaan esimerkki: Mario Götze. Aika harva pelaaja tekee MM-finaalin ratkaissutta maalia. Vaikka götze kuinka epäonnistui Bayernissa, suurinpiirtein kaikki saksalaiset tietävät, kuka SEN maalin teki.

    Tai vaikka Rolle: Jamppa on voittanut seuratasolla kaiken mahdollisen, mutta tuskin yhtäkään pokaalia hän on riemuinnut yhtä voimallisesti kuin EM-pyttyä – ja tämä siitäkin huolimatta, että ei pystynyt pelaamaan kuin hetken finaalissa.

    • Varmaankaan Ville ei tarkoittanut noin, vaan siten, että menestyminen Arsenalissa pitäisi olla jo riittävä motivaation lähde.

  3. Kokkeli on sit tod näk vuoden loppuun sivussa..jos vanha vamma uusiutui, ni reilusti tammikuulle…”kikkelis kokkelis”

  4. Nyt pitää heittää lusikkaa taas yleisellä tasolla soppaan mukaan.
    Poislukien ekojen pelien mahalaskua voidaan tuloksia pitää tyydyttävinä ja jengin ilmekin on mielestäni parantunut ja ryhdistäytynyt. Theo on nostanut selvästi tasoaan, Alexis on selvästi alkanut sopeutumaan piikissä pelaamiseen ja tuo sitä kautta vähän uusia vaihtoehtoja pelaamiseen.

    Nyt pitäisi saada katki se loputon synkistely.
    Jos tällä hetkellä ei mene hyvin niin kiroillaan sitä. Jos tällä hetkellä menee hyvin niin kiroillaan, että kohta menee taas huonosti ja joskus sattuu menemään pitempäänkin hyvin, niin kiroillaan, kuinka oisi pitänyt mennä jo niin paljon aiemmin.

    Semmoinen pieni objektiivisuus voisi olla ihan raikasta välillä.

    Ihan oikeasti, mitä merkitystä on Theon motivaatio tekijöillä, kunhan niitä löytyy ja kaveri pelaa parasta peliään vuosiin. Ja juuri saatu pahin peikko viimeiden viiden vuoden ajalta tuhottua Chelsean muodossa. Onko tästä nyt tarpeellista kitistä?

    Saa nähdä osuuko Villen manaukset kohdalleen ja huomenna kentälle astelee jo valmiiksi voittanut jengi, vaiko kenties voittava jengi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s