Toden totta ollaan marraskuussa

Se on vuoden toiseksi viimeinen kuukausi menossa. Tästä ei ole epäilystäkään ja jos olet gooneri huomaat sen kaikessa punavalkoisen maailman tapahtumissa. Kotitasapeli Tottenhamin kanssa ja seuraavana odottaa reissu Manchesteriin Mourinhon käsittelyyn.

Tätä ennen kuitenkin saatiin jo maaotteluiden puolelta todella huolestuttavia uutisia. Sanchez on loukkaantunut Chilen mukana. Tähän ei ennustajaa tarvittu, sillä vaikka manageriamme myöten osa kannattajista haluaa uskoa pelaajien olevan robotteja ja väsymättömiä, niin näin ei todellisuudessa ole.

Myös viime kaudella Sanchez peluutettiin loukkaantuneeksi samoihin aikoihin eli mitään ei ole opittu. Chile ei koskaan lepuuta suurinta tähteään, joten Wengerin pitäisi toimia järkevämmin. Ludogorets ottelut ja pienemmät kotiottelut olisivat tällaisia paikkoja.

Samoin jo ratkenneissa otteluissa vaihdon voisi tehdä jo tauolla tai viimeistään 50-60 minuutin kohdalla sen sijaan, ettei vaihtoa yleensä edes tehdä tai jos joskus tehdään niin se on 75-90 minuutin kohdalla. Ei valitettavasti ole tapahtunut tai tapahtumassa tulevaisuudessakaan, vaikka sama kaava loukkaantuneeksi peluuttamisen suhteen toistuu.

Sanchezin vamman vakavuudesta liikkuu erilaisia arvioita, mutta ilmeisesti kyseessä on pohjevamma. Yleensä pohjevammat ovat useiden viikkojen ellei kuukausien poissaoloa tarkoittavia jos loukkaantuminen on vähäkään vakavampi. Chilen jalkapalloliitto on toiveikas miehen pelaavan jälkimmäisessä maaottelussa jo tiistaina. Toivottavasti, mutta samalla tulle mieleen, että tuossa rikotaan tärkein pelaajamme viimeistään jos tämä alkuperäinen vamma ei ole vakava.

Maaottelutauko alkoi murheelliseen tapaan ja jotenkin on sellainen fiilis, että tuskin tämä jää ainoaksi huonoksi uutiseksi. Özil sentään kai sai lepovuoron Saksan otteluista. Loistavaa jos pitää paikkansa ja Löw vaikuttaa harvoilta ellei melkein jopa ainoalta maajoukkuevalmentajalta, joka ymmärtää mikä on pelaajan etu ja sitä kautta myös myöhemmin maajoukkueen.

Kaikki höntsä- ja kissaristiäispelit eivät vain hyödytä mitään ja niissä ei kannata avainpelaajia peluuttaa. Kunpa Wengerkin ymmärtäisi saman meillä. Valitettavasti tähän muutokseen tarvitaan uusi manageri.

Hyviäkin uutisia löytyy sentään jotain. Bellerin on hyvin lähellä tehdä uuden sopimuksen, joka on kestoltaan kuusi vuotta ja palkka 100 000 puntaa viikossa. Bellerin on uuden sopimuksen ansainnut. Ehkä 100 000 on yläkanttiin, mutta näin se vain menee nykymarkkinoilla. Luulisi espanjalaisen nyt pysyvän tämän seurauksensa ainakin vielä ensi kauden joukkueessa ennen kuin väistämätön B*rca DNA:n ja muun rummutus alkaa toden teolla katalaanijätin suunnalta.