Ei mitään uutta esityksessä – ansaitsematon piste kelpaa, mutta ei riitä isossa kuvassa

Manchester United – Arsenal 1-1 (0-0)

Esityksemme oli taas sellainen, että ei uskoisi joukkueen aloittaneen kauden kohtalaisen hyvin ja Manun olevan sarjataulukossa useita pisteitä takana.

Olimme pelin kaikilla osa-alueilla heikompi oikeastaan koko 90 minuuttia. Emme saaneet maalin lisäksi luotua yhtään kunnon maalipaikkaa tai edes oikeastaan puolikkaita paikkoja. Surkea suoritus, kun kotijoukkueen keskuspuolustus oli Rojo ja Jones. Heidät saatiin perinteen mukaan näyttämään Beckenbauerin ja Maldinin risteytyksiltä.

Pisteet ja maalit onneksi ratkaisevat ja molemmat menivät loppujen lopuksi 1-1 pelitapahtumien vastaisesti.
Manua vastaan vieraissa piste olisi ihan kelvollinen tulos jos kotona olisi hoidettu muut ottelut paremmalla prosentilla. Nyt olisi vaadittu venymistä vielä enemmän, jotta taistelisimme jostain muusta kuin siitä managerimme keksimästä nelossijapokaalista.

Totuuden nimissä olisimme hävinneet noin yhdeksän kertaa kymmenestä vastaavan ottelun, sillä niin heikkoa hyökkäyspelimme oli ja ManU pystyi kuitenkin luomaan riittävän määrän paikkoja tehdäkseen vähintään sen yhden maalin.

Tasapeli maistuu kuitenkin makealta, siltä kantilta, että Manulle häviäminen on aina äärimmäisen tuskallista ja toisekseen nykyään bonuksena saa vielä Mourinhon kärsimään, kun vältimme tappion.

Pelaajavalinnoissa Ramsey oli avauksessa, kuten oli helppo arvata. Walesilainen oli alkuun laiturin paikalla ja siirtyi lopussa keskellä, sillä eihän miestä nyt Wengerin toimesta vaihdeta, vaan kaikki muut tulevat ensin pois ja Ramseyn paikka vain vaihtuu pelasi mies kuinka heikosti tahansa.

Tuskin lienee sattumaa ja suuri yllätys kenellekään muulle kuin Wengerille, että pelimme on heti Ramseyn kuntoutumisen ja avauskokoonpanoon paluun jälkeen hidastunut ja heikentynyt, joka sitten näkyy suoraan tuloksissa.

Eilinen oli kahden neljään joukkoon pyrkivän joukkueen taistelu ja siinä tulos todennäköisesti riittää meille. Valitettavasti se ei ainakaan itseäni kiinnosta pätkän vertaa ja samaa luulisin Mourinhosta. Wengerille tosin neljän joukkoon pääseminen on se mestaruus ja mikään ei muutu niin kauan kuin tämä on managerimme ajatusmaailma ja suurin tavoite.

Giroudille on löytynyt viimeinen joukkueesta se oikea rooli, mutta valitettavasti Wengerin pakkomielle peluuttaa Ramseya pilaa silti pelimme kerta toisensa jälkeen. Eilen tai ylipäätään koskaan se tosin ei ole läheskään ainut ongelma, vaan Manua ja Mourinhoa vastaan pelatessa erityisesti Old Traffordilla ongelmat ovat vielä syvemmällä ja myös henkisellä puolella, kuten monessa muussakin tapauksessa.

Saa nähdä vain kuinka kauan Giroud pysyy penkillä, sillä Sanchezin pelaaminen taas 90 minuuttia nähdyn kaltaisella teippauksella tarkoittaa loukkaantumisen olevan vain ajan kysymys ja ei todellakaan pitkän ajan.

No tasurin myötä todennäköisesti pidämme paikkamme neljäntenä, joten Wengerin ja Kroenken valtakunnassa kaikki on hyvin.