Mietteitä PSG ja Bournemouth otteluista

Olen tänään ehtinyt jonkin verran lukea viimeisen viikon tapahtumista punavalkoisessa maailmassa, mutta en lähellekään kaikkea mitä olisin normaalilla viikolla lukenut. Näin ollen keskityn tässä päivityksessä lähinnä viime viikon peleihin.

PSG

Mestareiden liigassa keskiviikkona sävelet olivat suhteellisen selkeät. Jatkopaikka oli jo varmistunut ja lohkovoitosta pelattiin. 1-1 tasapeli Ranskassa tarkoitti, että voitto tai pienimaalinen tasuri olisivat meille hyviä tuloksia. Etenkin voitto olisi jo suoraan varmistanut lohkovoiton ja antanut mahdollisuuden laittaa täydellinen kakkosjoukkue lohkon viimeiseen koitokseen Baseliin.

Vähämaalinen tasapeli taas olisi pitänyt meidät lohkon ykkösenä maalieron perusteella. Toki tämäkään ei vielä olisi taannut lohkovoittoa, sillä meidän viimeisen kierroksen ottelu on pahempi ja PSG olisi voinut voittaa Ludogoretsin suurinumeroisesti.

Valitettavasti hienoinen ennakkosuosikin asema oli tälläkin kertaa liikaa yhdistettynä kovempaan vastustajaan. Päästimme avausosuman jo parin minuutin kohdalla lähes samoin kuin ensimmäisessä kohtaamisessa Ranskassa.

Oma hyökkäyspeli oli olematonta viime otteluiden tapaan ja paikkojen luominen täyttä tuskaa. Rankkari olikin ainut kunnon paikka koko avausjaksolla ja rehellisyyden nimissä se vihellettiin hyvin heppoisesti ja olisin raivoissani jos vastaava olisi tapahtunut toisessa päässä.

Toisen jakson alku oli ehkä vähän parempaa, mutta silti kaukana sellaisesta tasosta jota vaadittaisiin menestymiseen näissä kovissa otteluissa. Pääsimme silti johtoon ja tälläkin kertaa maali oli onnekas, jopa onnekkaampi kuin rankkari, sillä pari kimmoketta vastustajista Ramseyn heikkoon ja ohi suuntautuneeseen vetoon.

Tässä vaiheessa homma näytti hyvältä lohkovoiton kannalta, vaikka peliesityksemme ei sitä taaskaan ollut. Sitten kävi kuitenkin perinteiset eli sulaminen johtoasemassa. Wenger ei tietenkään tehnyt vaihtoja tai muutenkaan mitään muutoksia peliryhmitykseen ja kohta PSG oli tasoissa.

Ja tietysti managerimme reagoi vaihtojen muodossa vasta taas PSG:n tasoitukseen sen sijaan, että joskus vaihdot tulisivat ennen vastustajan maalia. Varmaan managerimme mielestä esityksemme oli taas sellaista huippuluokkaa, että mitään ei kannattanut tehdä ennen kuin 80 minuutin paikkeilla.

Muutenkin PSG:llä oli taas huomattavasti paremmat maalipaikat ja enemmän niitä, joten tasapeli oli taas meitä suosiva tulos.

Eipä voi sanoa tuloksen yllättäneen pätkääkään, sillä tulokset ovat olleet jo niin kauan tätä samaa kun panosta on ottelussa ja/tai vastassa on huippujoukkue. Edelleen kauden ainut voitto huippuottelussa ja/tai kovaa vastustajaa vastaan on Chelsean kaataminen Grovella.

Bournemouth

Tasureita oli viime otteluista kasassa aivan liikaa, joten jo ihan sen perusteella voitto oli pakollinen. Tietysti se jo, että vastustaja on Bournemouth tarkoittaa voiton olevan ainut hyväksyttävä tulos.

Avaukseen tapahtui paljon muutoksia PSG ottelusta, muun muassa Debuchy kaivettiin naftaliinista noin vuoden tauon jälkeen. Pelaajiston puolesta avaus oli kuitenkin sellainen, että siinä ei ollut mitään suurta ongelmaa. Tietysti Sanchezin lepuuttaminen joskus olisi järkevää ja tällainen kamppailu olisi oiva paikka siihen, mutta toisaalta ottelun tapahtumia katsoessa chileläisen merkitys on jopa pelottavan suuri ottaen huomioon, ettei vastustaja ollut mitään huippuluokkaa.

Debuchyn paluu jatkui yhtä surullisissa merkeissä kuin aikaisempikin tykkimiesura. Takareisi pamahti reilun 10 minuutin pelin jälkeen ja on helppo veikata ottelun samalla jäävän ranskalaisen viimeiseksi Gunners paidassa. Onko myös Jenkinson loukkaantunut ja miksi ihmeessä Gabriel on nokkimisjärjestyksessä Holdingin edellä? Toki molemmat asiat oli helppo veikata jo ennakkoon.

Sanchez on korvaamaton pelaaja ja osoitti taas kuinka aktiivinen prässääminen kärjessä tuo palkkioita. Tämä oli ainakin jo toinen maali tällä kaudella, joka tuli Sanchezin prässäämisen toimesta. Aiemmin Chelseaa vastaan tuli toinen ja ehkä olen jo unohtanut jonkin muun maalin. Ja ylipäätään se ei ole suoraan maalit riistoilla, vaan ennen kaikkea peli-ilmeemme ja nopeus tekemisessä on parempaa chileläisen ollessa piikissä.

Peliesitys ei ollut sunnuntainakaan sellainen, että se pahemmin olisi herättänyt luottamusta tulevaan. Toki toinen jakso oli parempi, mutta etenkin avausjaksolla paikkojen luominen oli taas tuskaa ja puolestaan vierasjoukkue pääsi maalipaikoille turhan helposti, vaikka rankkari olikin täysin väärin vihelletty.

En tiedä oliko sattumaa, mutta voitimme pitkästä aikaa juuri silloin, kun Ramsey ja Giroud aloittivat vaihtopenkillä. Ehkä vastustajan tasollakin oli merkitystä, mutta silti tämän ottelun ja aiempien perusteella kaksikon toivoisi jatkossa olevan vaihtopelaajien roolissa. Toki kaikki me tiedämme, ettei näin tapahdu niin kauan kuin Wenger penkin päässä vaikuttaa.