Liigacupista laulukuoroon kaikin puolin säälittävällä esityksellä

Arsenal – Southampton 0-2 (0-2)

Aivan järkyttävää katsottavaa kaikin puolin alusta loppuun. Managerimme on täysi vitsi ja ei todellakaan mikään hyvä sellainen, ellet sitten ole vastustajajoukkueen kannattaja. Kuinka voi olla mahdollista, että ottelun loputtua managerimme hymyilee kätellessä vastustajan manageria. Anteeksiantamatonta ja kertoo tasan tarkkaan millainen luuseri Wengeristä on tullut viimeisen reilun 10 vuoden aikana.

Ennen kakkossija liigassa oli pettymys, mutta nykyään nelossija on pokaali ja ylipäätään tappiot voi kuitata vain nauramalla välittömästi loppuvihellyksen jälkeen. Vihaan peli peliltä Wengeriä enemmän ja miehen lähtöpäivä seurasta on suuren juhlan paikka. Valitettavasti tätä menoa oma kiinnostukseni koko seuraa kohtaan saattaa hyvinkin loppua ennen kuin kauan sitten parasta ennen päiväyksen ylittänyt managerimme vihdoin saadaan vaihtoon.

Kokoonpanoa oli liian heikko alunperin ja miksi hitossa peluuttaa maalissa kolmosmaalivahtia. Kolmosmaalivahdin ei kuulu pelata kuin jos kaksi muuta ovat loukkaantuneina. En sano ottelun siihen ratkenneen, mutta on se vain liikaa tasoitusta. Vastustaja peluutti ihan vertailun vuoksi ykkösmaalivahtia, joka on liigan parhaimmistoa.

Muutenkin Sotonin miehistö oli hivenen kovempi tai sanotaanko lähempänä ykkösavausta, vaikka vierailijoiltakin puuttui useita tärkeitä pelaajia. Wenger oli kuitenkin odotetusti niin ylimielinen, että ei viitsinyt ottaa edes Sanchezia ja Öziliä penkille jos asiat sattuisivat menemään heikosti ja meniväthän ne.

Joukkue on managerinsa näköinen, joten turha sitä on mitään muuta odottaa. Manageriamme ei kiinnosta voittaminen ja se heijastuu pelaajiin jollain tasolla väistämättä. Nuorilla pelaajilla ja rotaatiokavereilla luulisi olevan näyttöhaluja saadessaan peliaikaa, mutta kun asiaa ajattelee tarkemmin niin ei se välttämättä ihan niin menekään.

Wengerin alaisuudessa junnut saavat jo heti ensimmäisestä sopimuksesta lähtien jättipalkan ja uudet sopimukset tulevat ilman mitään näyttöjä noin vuoden välein ellei tiheämpäänkin. Parhaat esimerkit lienevät vaikka Ramsey, Walcott, Ox ja vaikka Jenkinson nykyjoukkueesta. Aiemmilta vuosilta esimerkkejä olisi lukuisia lisää.

Mitäpä siinä yrittämään, kun tienaat kaikkea likoon laittamatta jo enemmän kuin mikään muu seura maailmassa maksaisi. Riittää kun ilmestyt kentälle ja varmasti myös harjoituksiin, mutta mitä siellä teet niin ei ole niin suurta väliä.

Toisaalta myös ymmärrän tilanteen pelaajan kannalta, sillä Wenger ei palkitse hyviä esityksiä yleensä millään tavalla, vaan peluuttaa joka tapauksessa samoja pelaajia ottelusta ja vuodesta toiseen, vaikka näiden taso olisi todettu riittämättömäksi. Ainoat mahdollisuudet tulevat loukkaantumisten ja pelikieltojen myötä ja nekään eivät ole kuin hetki peliaikaa ja sen jälkeen kutsuu penkki kun suosikit, kuten Ramsey, Giroud ja Walcott ovat taas kunnossa.

Se on tälle kaudelle yksi pokaalimahdollisuus jäljellä eli FA Cup. Enpä jaksa uskoa tuohonkaan, sillä eiköhän Wenger viimeistään siinä viidennen kierroksen paikkeilla jos edes sinne asti satumme pääsemään priorisoi Mestareiden liigan neljännesvälierien toisen ottelun tärkeämmäksi, vaikka avausosa on hävitty Bayernille, B*rcalle tai vastaavalle jo tennislukemin.