Palataan Goodison Parkin tapahtumiin

Tiistain tappio oli pienoiskoossa juuri se syy, jonka takia emme tälläkään kaudella tule voittamaan mestaruutta. Joukkueessa ei vain ole sellaista kovuutta, periksi antamattomuutta, voitontahtoa ja häviämisen vihaamista mitä se vaatisi. Skysportsin artikkeli on samoilla linjoilla. Mukava se on silloin pelata, kun on tilaa kentällä ja peli kulkee, mutta tiistain kaltaisessa paikassa pelaajat ja manageri vasta todella punnitaan.

Evertonin tasoitusmaalin ajankohta oli karmiva juuri ennen taukoa, mutta tapa päästää se oli vielä pahempi. Vasen pakki keskittää ja toisen puolen laitapuolustaja puskee pallon maaliin. Aivan amatöörimäistä touhua ja asian olisi jotenkin voinut ymmärtää jos puskija olisi ollut Lukaku. Ylipäätään kummassakaan Evertonin maalissa yksikään puolustajamme ei häirinnyt mitenkään maalintekijöitä, vaan he saivat puskea aivan vapaasti vailla mitään estelyjä.

Luulisi että Evertonin maaliin johtanut tilanne olisi käyty läpi tauolla, mutta ei varmaankaan tai sitten Wenger ei saa viestiä perille, joka on yhtä huolestuttavaa. Voittomaalissa Williams pääsi puskemaan yhtä vapaasti, joten mitään ei opittu aiemmasta.

Ero tulevaan mestariin tälläkin kaudella on todennäköisesti puolustuspeli. Emme ole pitäneet nollaa omissa ties kuinka pitkään aikaan. Milloin muuten viimeksi? Piti oikein tarkistaa ja vastaus on 12 ottelu sitten.

Esim. Chelsea sen sijaan ottaa jatkuvasti voittoja, vaikka ei onnistuisi kuin kerran maalinteossa. Hyvä puolustuspeli voittaa mestaruuksia, kun taas hyvä hyökkäys yksittäisiä otteluita on vanha sanonta, joka edelleen pitää paikkansa.

Ero on siinä myös kuinka managerit toimivat ja ottavat opiksi. Voitimme Chelsean loistavasti 3-0 kotona ja mitä onkaan tapahtunut sen jälkeen? Suurin piirtein samoin kuin, kun viime vuonna voitimme Leicesterin kotiottelussa Welbeckin lisäajan maalilla.

Chelsea on Conten johdolla muuttanut ryhmitystään, pelaajia sekä taktiikkaa ja ottanut 10 voittoa putkeen ja päästänyt noissa otteluissa vain kaksi tai kolme maalia omiin. Meillä sen sijaan Wenger menee aina samalla ryhmityksellä ja pelaajilla oli vastassa kuka tahansa. Managerimme ei halua edes ottaa opiksi, vaan on aivan liian itsepäinen ja ylpeä myöntämään, että jokin ei toimi. Mieluummin hakataan vuosi ja kohta vuosikymmen toisensa jälkeen päättä seinään kuin kokeillaan jotain uutta.

Ylipäätään turha valittaa jostain Özilin hukatusta paikasta, kun viimeistelyprosenttimme on kovempi tällä hetkellä kuin muilla joukkueilla tai yhdelläkään aiemman kauden mestarilla. Luomme aivan liian vähän paikkoja ja siihen nähden olemme jopa pärjänneet yllättävän hyvin ja sama tehokkuus tuskin jatkuu koko kautta, joten jos hyökkääminen ei parane tulee jatkossa entistä enemmän vaikeuksia Everton ottelun tapaan, kun nolla ei pysy omissa edes vahingossa.

Hyvä todiste tästä on, että Sanchezin erittäin onnekkaan maalin lisäksi ensimmäinen vetomme kohti Everton maalia tuli vasta lisäajalla. Ei tarvitse paljoa ihmetellä, vaikka maalinteko oli taas kerran niin tuskaista, kun edes paikoille ei kunnolla päästä.