Raskasta tämä on pelistä ja ennen kaikkea kaudesta toiseen

Manchester City – Arsenal 2-1 (0-1)

Oliko tässä taas mitään yllätystä mihinkään suuntaan? Haluaisin sanoa niin, että olin väärässä ja tämä kausi on erilainen kuin aiemmat. Valitettavasti kaikki itselleen tosiasiat myöntävät goonerit tajuavat, ettei mikään ole muuttunut ja tämäkin kausi on tätä samaa nelossijapokaalijahtia vailla mitään mahdollisuuksia liigamestaruuteen tai europokaaliin.

Häviäjämentaliteetti on Wengerin myötä viimeisen reilun 10 vuoden ajan iskostunut niin syvälle joukkueeseen, että se ei muutu mihinkään, vaikka pelaajia vaihdetaan. Futisforumin Arsenal keskustelua lainaten sirkuksessa apinat vaihtuvat, mutta tirehtööri pysyy. Everton ottelu ja eilinen ovat täydellinen esimerkki, että edes johtoasema ei riitä vastustajia vastaan, jotka ovat surkeassa vireessä ja lisäksi ilman useita avainpelaajia.

Kaikki samat virheet toistuvat lähes joka pelissä ja mitään ei yritetä muuttaa. Kaikki näkevät, että pelaajat eivät jaksa pelata täyttä 90 minuuttia hyvällä tasolla, koska ottelu on neljäs 12 päivän aikana. Silti managerimme valittaa väsymyksestä, mutta ei edes yritä harrastaa rotaatiota missään ottelussa, vaan vetää samoilla miehellä joka ikinen ottelu.

Syy on aina kaikissa muissa kuin managerissamme. Otteluohjelman syyttäminen oli alhaista jopa Wengerin mittapuulla. Meillä oli päivä enemmän palautumisaikaa tiistailta kuin Guardiolan ryhmällä, mutta siitä huolimatta Wengeri kitisi asiasta. Sitten tuomaritoiminta totta kai. Ehkä eka maali oli marginaalinen paitsio, mutta ei tämä siihen kaatunut ja City olisi voittanut pelin joka tapauksessa, sillä olimme niin surkeita koko toisen jakson, että maalien ajankohta oli vain ajan kysymys. Ylipäätään taas yksi veto maalia kohti koko ottelussa kertoo todella paljon hyökkäystemme vaarallisuudesta.

12 ottelua ilman nollan pitämistä omissa on sellainen saldo, että turha edes uneksia pärjäämisestä missään kilpailuissa. Samaan aikaan Chelsea on varmaan pitänyt nollan 10 ottelussa ja napsinut useita 1-0 voittoja. Managerimme ei vain osaa tai edes halua keskittyä puolustuspeliin, vaan jopa puolustajien ja toppareiden tärkein tehtävä on pallollinen pelaamien ja se todella näkyy tulostaululla ottelusta toiseen.

Hyvä ostaa Perez vajaalla 20 miljoonalla, kun mitään tarkoitusta ja halua ei ole peluuttaa miestä muuta kuin cupeissa, joista managerimme vain haluaa mahdollisimman nopeasti tippua. Samoin on todella järkevää pitää Elneny koko ajan penkillä, jotta mies on sitten varmasti levännyt Egyptin maajoukkuetta varten, kun Afrikan mestaruusturnaus tammikuussa käynnistyy. No loukkaantuupa Coquelin tai Xhaka ylipeluutuksen seurauksena, joten managerimme kultapoika Ramsey saa hetken pelata keskellä ennen seuraava takareisivammaansa.

Eilen aloitimme hyvin ja menimme johtoon. Ylipäätään ensimmäinen jakso oli suurin piirtein sellainen esitys, joka vaaditaan vaikeaan vieraspeliin. Tietysti kotijoukkueen puuttuvat avainpelaajat tekivät hommasta helpompaa ja ainakin Sterlingin puskupaikasta Aguero olisi tasoittanut pelin minuutti johtomaalimme jälkeen.

Olisi erittäin mukava tietää mitä Wenger sanoi tauolla, sillä sulaminen heti toisen jakson alusta lähtien oli jopa meidän mittapuulla harvinaisen kova. Välittömästi päästetty tasoitusmaali ja olimme täysin jyrän alla, mutta eihän managerimme reagoi mitenkään.

Mitäpä siinä kannattaa tehdä, kun jälleen ja toisen kerran muutaman päivän sisään tilanne on taas sama kuin Evertonia vastaan eli vastustaja hallitsee täysin ja sen johtomaali roikkuu ilmassa. Kaikki muut edes yrittäisivät tehdä jotain, mutta Wenger ei tee mitään. Laiturin vaihtaminen toiseen keskinkertaiseen 65 minuutin kohdalla ei ole mitään, joka asiaan auttaisi.

Tosiasia on vain, että managerillamme ei ole mitään annettavaa, ei osaamista, eikä haluja muuttua, vaan tärkeämpää on mennä omien päähänpinttymien mukaan ja jatkaa täysin samalla tavalla vaikka se on äärimmäisen haitallista joukkueen menestykselle.

Voitte olla varmoja eilisen jälkeen, että Sanchez ei tee jatkosopimusta. Jo Evertonia vastaan Sanchezin ilmeet ja kehonkieli oli erittäin paljon kertovia. Mies paineli tiistaina suoraan loppuvihellyksen jälkeen koppiin ja eilen 88 minuutin kohdalla mies oli kyykyssä ja katseesta näki, että ei tästä vain tule mitään, usko on mennyt ja luultavasti viimeistään nyt chileläinen ymmärtää, että siirto muualle on ainoa vaihtoehto jos pelaaminen pelkästä nelossijasta ei kiinnosta uran parhaiden vuosien aikana.

Özil taas on aivan sama, sillä mies katoaa liian usein suurissa peleissä tai Wenger ei vain saa saksalaisestakaan lähellekään potentiaalin mukaista tasoa ulosmitattua. Niin kuin olen ennenkin sanonut ei tämä pelaajista ole loppujen lopuksi kiinni ja Wengerin johdolla emme voittaisi mestaruutta vaikka meillä pelaisi Ronaldo ja Messi. Silti Özil ei ole pelaaja, jonka varaan voi joukkueen rakentaa.

Kaksi hävittyä peliä ja mestaruustaistelu taas ohi ennen joulua, Mestareiden liigassa tie pystyyn Bayern Munchenin tultua arvonnassa vastaan, Liigacup uhrattu ihan turhaan kisojen takia, joissa menestysmahdollisuuksia ei ole. FA Cup jäljellä ,mutta sekin uhrataan joko Mestareiden liigan tai nelossijapokaalin takia.

Itselläni on tasan yksi toive tälle kaudelle. Aivan sama miten kauden kaikki loput pelit menevät. Ei juuri enää kiinnosta. Tämä ei muutu miksikään niin kauan kuin Wenger jatkaa. Liika on liikaa ja aletaan todella lähestyä pistettä, että en vain jaksa enää koko hommaa. Kunhan Wenger ei tekisi jatkospimusta olisi tämä kausi onnistunut. Valitettavasti tämä lienee liikaa pyydetty ja sama meno tulee jatkumaan vielä vuosikausia. En vain ole enää yhtään varma, että jaksan sitä itse seurata saatikka yrittää kirjoittaa siitä jotain uutta päivittäin. Miten tuo olisi edes mahdollista, kun kautemme ovat kuin toistensa kopioita vuosi toisensa jälkeen.