Yksilöitä joukkueen sijaan ilman johtajuutta

Pelaamme yksilöinä kun taas menestyminen vaatii koko joukkueen sitoutumisen ja äärimmäisen hyvän yhteispelin. Sanchez ja helpommissa peleissä Özil ratkaisevat pelejä omilla suorituksillaan ja ylivoimaisesti suurin osa maaleistamme tulee niin että molemmat tai vähintään toinen on osallisena maalissa.

Prässipelimme on hyvä esimerkki kuinka jokainen pelaaja tai sanotaanko muutama pelaaja vuorollaan yrittää prässätä, mutta eihän siitä mitään tule, kun koko joukkue ei ole mukana. Sanchez usein näyttää todella turhautuneelta, kun mies tekee kaikkensa piikissä, mutta huomaa hetken päästä juoksujensa olleen aivan turhia, kun laiturit ja Özil eivät ole yhtään hommassa mukana.

Pelaaminen on helppoa silloin kun menee hyvin, mutta joukkueen todellinen selkäranka mitataan vaikeissa paikoissa, kuten Evertonia ja Manchester Cityä vastaan. Joukkueesta ei löytynyt pelaajia tai pelaajia, jotka olisivat saaneet omalla panoksellaan koko joukkueen syttymään ja laittamaan kaiken likoon vaikeissa paikoissa. Sanchez toki yritti esimerkillään parhaansa, mutta se ei vain riittänyt.

Tietysti managerin osuus tässä on olennainen ja ei se paljoa herätä pelaajissa luottamusta, kun Wenger ylisuuressa makuupussissaan istuu penkillä koko ajan pelokkaan näköisenä ja nousee ainoastaan seisomaan silloin, kun menee itkemään jostain neljännelle erotuomarille. Pelaajien ohjaaminen, ryhmityksen ja taktiikan vaihtaminen kesken ottelun sekä aikaiset vaihdot ovat managerillemme täysin tuntemattomia käsitteitä.

Niin kauan kun joukkueesta puuttuu johtavia pelaajia ja kulttuuri on se, että nelossija riittää eikä kenenkään tarvitse maksaa avauksen paikastaan huonojen tai jopa surkeiden esitysten seurauksena emme tule voittamaan yhtään mitään tai korkeintaan FA Cupin kerran kymmenessä vuodessa jos arpaonni on suosiollinen.

Wengerin joukkueen kasaus on aivan liian samanlainen pelaajatyyppien osalta. Hankitaan teknisesti hyviä ja yleensä pienikokoisia pelaajia. Vahvat pelaajat ovat vähemmistössä ja ennen kaikkea luonteeltaan todellisia johtajatyyppejä vältetään loppuun asti. Vieiran kanssa managerimme otti usein yhteen, koska managerimme ideat ja tapa peluuttaa joukkuetta eivät legendaarista keskikentän maestroamme läheskään aina miellyttäneet.

Oikeastaan Vieiran myynnin jälkeen Wenger ei ole hankkinut ainuttakaan kunnon johtajatyyppiä ja kapteenivalinnat todistavat tämän. Vai onko jonkun mielestä Gallas, Fabregas tai vaikkapa Mertesacker todellisia johtajia, jotka piiskaavat joukkueen voittoon vaikeassa paikassa? Eivät todellakaan ole, vaikka Fabregas parhaimmillaan olikin aivan loistava pelaaja.