Tasapeli tuntuu aivan tappiolta ja tappio olisi ansaittu pelitapahtumien mukaan

Bournemouth – Arsenal 3-3 (2-0)

Kolmen maalin takaa lopussa nousu tasoihin on harvinainen juttu ja hyvä suoritus sinänsä, mutta kun olet itse ensin ryssinyt täysin voitettavissa olevan ottelun ei tasapelipisteestä liikaa jaksa kehua. Lisäksi ulosajo helpotti asiaa, vaikka ei ottelua varsinaisesti ratkaissutkaan, sillä olisihan tuomarilinjan mukaisesti kotijoukkueen kolmas maali pitänyt viheltää vapariksi Bellerinille.

Viimeistä 20 minuuttia lukuun ottamatta esitys oli aivan karmaiseva ja sellainen, että kunhan ilmestytään kentälle ja uskotaan sen riittävän. Bournemouth oli paljon terävämpi joka asiassa ja olimme jopa onnekkaita loppujen lopuksi, että selvisimme tauolle kahden maalin tappioasemassa.

Mikään väsymys tai muukaan otteluohjelmasta selittäminen ei käy syyksi. Kierrätystä olisi pitänyt harrastaa enemmän ja jo aiemmin, sillä meillä on varmasti laajempi rinki kuin Bournemouthilla, joka on ihan samassa peliruuhkassa. Vai miksi meidän palkkabudjettimme on 200 miljoonaa puntaa kaudessa? Olisiko Bournemouthin ehkä kuudesosa tuosta jos sitäkään?

Lisäksi kotijoukkue ei pelannut bussia edellisten vastustajiemme sijaan, vaan juuri sellaista liikkuvaa ja aktiivista peliä molempiin suuntiin, jota managerimme haluaisi pelata, mutta ei saa toimimaan kuin kerran tai pari kaudessa. 10 kertaa halvemmalla joukkueelle Howe pystyi laittamaan täysin kampoihin Wengerille ja oli epäonninen, ettei voittanut. Howe ei olisi ensimmäinen valinta Wengerin korvaajaksi, mutta tervetuloa milloin vain.

Ramseyn ja Giroudin peluuttaminen samaan aikaan on todettu katastrofiksi, mutta niin vain Wenger toimii ja se näkyy tuloksissa. Giroud toki osunut viime otteluissa, mutta ranskalaisen pelaaminen muuttaa koko joukkueen pelin hitaammaksi, eikä mahdollista minkään asteista prässipeliä. Sen sijaan Ramseyn peluuttamista varsinkaan laidalla ei voi perustella mitenkään Perezin istuessa penkillä kamppailusta toiseen.

Emme vieläkään ole voittaneet tällä kaudella kympin sakissa olevaa joukkuetta vieraskentällä Valioliigassa. Ja sitten joku haluaa vielä puhua mestaruustaistelusta. Paremminkin viimein olisi oikeus ja kohtuus, että emme olisi edes siinä Wengerin omassa keksimässään pokaalisijoituksessa kauden loputtua.

Oliko joku yllätys, että Coquelin loukkaantui nyt heti Elnenyn lähdettyä Afrikan kisoihin. Ihan kuin tästä olisi tullut mainittua joskus aiemmin. Toki asia oli mahdoton nähdä managerimme, joka tienaa niin vähän vuodessa. Kannatti Elnenyä säästellä ja peluuttaa Coquelin ja Xhaka loppuun, niin nyt kultapoika Ramsey pääsee hetkeksi pelaamaan suosikkipaikallaan keskellä ennen kuin takareisi hajoaa taas parin pelin jälkeen.

Samoin hyvin oli otettu vastustajan vahvuudet huomioon, kun Ramsey ja Iwobi kaksikko jätti laidan täysin puolustamatta ja Daniels tälläsi pelin avausmaalin. Mutta eihän tällaista vastustajan tuntemista nyt manageriltamme voi odottaa. Sehän vaatisi, että huomioimme vastustajan jotenkin ja sen perusteella muutamme omaa tekemistä. Mehän olemme Arsenal ja muut huolehtivat meistä on legendaarinen lausahdus valmennustiimistämme jo vuosien takaa.

Tasapeli ei tehnyt mitään hyvää ja nyt saatiin kuulla perinteiset jeesustelut manageriltamme henkisestä vahvuudesta. Missä se muuten oli ensimmäisen 70 minuutin ajan ottelua? Henkinen vahvuutemme on lyhyesti sanottuna se, että tehdään minimi, jotta pysytään nelossijalla.