Tulos viime kauden FA Cupin puolivälierästä toistui – tällä kertaa liigassa kotitappio Watfordille

Arsenal – Watford 1-2 (0-2)

Olin taas väärässä, mutta tällä kertaa se ei ollutkaan positiivinen asia tulosta katsoessa. Unohdin yhden tärkeän asian ennakoidessa eilistä ottelua. Aina kun suurimmat Wengerin kannattajat ja/tai media alkaa edes ohimennen mainitsemaan mestaruusmahdollisuudet tai mestaruustaistelun hyytyy joukkue välittömästi. Aina sama kuvio ja mitään muuta ei tarvita kuin hiljainen kuiskaus sanasta mestaruus.

Siinä vaiheessa kun kisataan muka mestaruudesta, vaikka se ei edes ole totta tälläkään kaudella, nelospaikan sijaan tulokset ovat heikon ja katastrofaalisen välillä. Eilen ehdottomasti jälkimmäistä.

Joukkue vain taas ilmestyi kentälle asenteella, että homma hoituu tekemättä yhtään mitään, koska vastassa oli vain Watford ja pelataan vielä kotona. Tällaisella asenteella ja tekemisellä ei koskaan tulla voittamaan mestaruutta.

Mitään ei myöskään ollut opittu aikaisemmista, vaikka ihan viime otteluissa esimerkkejä oli paljon, muun muassa Preston, Bournemouth ja Burnley ottelut. Noista kaksi voitettiin ja Bournemouthia vastaan noustiin tasoihin, mutta sitä ei todellakaan aina tapahdu jos annat kaverille kaksi maalia eteen ja pelaat vain toisen jakson tai vielä vähemmän ottelusta tosissaan.

Häpeällisintä on, että reilut 23 000 puntaa päivässä tienaava managerimme kehtaa kertoa ottelun jälkeen, että joukkue ei ollut henkisesti valmis otteluun. Kenen tehtävä se olisi valmistaa joukkue peliin ja varmistaa, että pelaajat ovat valmiita ensimmäisestä vihellyksestä lähtien?

Lähes koko avaus sai lepovuoron viikonloppuna, mutta silti ei olla valmiita. Mitä h****ttiä Wenger oikein puuhaa? Ei todellakaan yhtään mitään mikä auttaisi joukkuetta.

Ironista on, että edellisenä päivänä managerimme kehui nykyistä hyökkäystä parhaaksi koko seurassa olonsa aikana. Ihan oikeastiko nämä hyökkääjät ja hyökkäys, jotka eivät saaneet tilanteen tilannetta luotua kotikentällä Watfodia vastaan ensimmäisen 45 minuutin aikana. Samoin viime aikoina ja vuosina on muutenkin tullut yhä enemmän otteluita, joissa saamme hädin tuskin edes laukausta kohti maalia koko ottelussa.

Todellako nämä hyökkääjät ja hyökkäys ovat parempia kuin Bergkmap, Henry, Kanu ja Wiltord? Henry olisi vaikka yksin kuljettanut pallon sisään Watfordin tasoista porukkaa vastaan. Olisi todella aika kutsua valkotakkiset apuun ja hakemaan Wenger pois.

Lähes kaikki avauksessa pelasivat surkeasti ja sitä ei muuta toisen jakson parantunut esitys, joka ei kuitenkaan johtanut mihinkään. Perez oli taas vaarallinen päästyään kentälle ja en voi ymmärtää kuinka mies ei saa enemmän peliaikaa.

Toisessa ääripäässä on taas Ramsey. Voi hyvä tavaton mikä esitys taas.. Kääntää selän ensin liikuttuaan täysin tarpeettomasti vaparissa Cechin näkölinjalle. Kaiken huippuna loukkasi varmaan pohkeensa Kaboulin vedosta, mutta ehti olla silti kentällä vielä muutaman minuutin ollessa vahvasti osallisena myös toiseen päästettyyn takaiskuun.

Toisessa maalissa Gabrielin heitto oli huono, mutta walesilainen ei ollut hereillä, eikä näyttänyt yrittävän kaikkeaan saadakseen pallon haltuun. Samoin lönköttely kohti omaa maalia tuon jälkeen oli anteeksiantamatonta samoin kuin Coquelinin ”puolustaminen”. Ranskalaisen olisi pitänyt edes kaataa Capoue, kun oltiin selkeästi boksi ulkopuolella.

Joka tapauksessa Ramsey on juuri sellainen syöpä ja pelaajan irvikuva, joka on ainoastaan mahdollista Wengerin joukkueessa. Ylisuurella palkalla ensimmäinen nimi avauksessa, vaikka on Arsenal urallaan pelannut yhden puoli kautta loistavasti ja lopun aikaa ollut keskinkertaisen ja surkean välimaastossa. Lisäksi mies on äärimmäisen loukkaantumisherkkä, joka lienee Wengerille pakollinen kriteeri joukkueen pelaajistossa.

Kaiken kaikkikaan katastrofaalinen esitys ja nyt tappioita tulee kaksi putkeen liigassa. Eipä tarvitse enää edes suurimpien Wengerin ylistäjien mainita mestaruustaistoa lauantain jälkeen, vaan he pääsevät ja me muut joudumme seuraamaan loppukauden nelossijapokaalitaistelua, jonka ohessa Bayern pöllyttää meitä Mestareiden liigassa ja ainut ehkä voitettavissa oleva pokaali FA Cup uhrataan, koska se ei kiinnosta manageriamme, jolloin se tarttuu pelaajiin ja ylipäätään kentälle laitetaan kakkosmiehistö.