Kauden varmin tappio oli odotettavissa ja se toden totta saatiin tälläkin kertaa

Chelsea – Arsenal 3-1 (1-0)

Ei tätä vain jaksaisi enää millään. En tiedä monesko kerta tämä oli jo putkeen, kun tuloksen pystyi tietämään ennen ottelua. Ehkä pitäisi vain kopioida tämän päivän päivitykseksi joku viime vuosien Stamford Bridgen reissua seurannut teksti.

Emme olleet missään vaiheessa kuskin paikalla ottelussa, vaan aikainen avausmaali oli juuri se mitä ei missään nimessä olisi saanut tapahtua. Loistavasti puolustava ja vastaiskuilla iskevä kotijoukkue pääsi pelaamaan entistä enemmän sen seurauksena vahvuuksillaan.

Sky:n studiossa tuli hyviä kommentteja kuinka olemme naiiveja Wengerin johdolla, kun mitään huomiota ei kiinnitetä vastustajaan, taktiikkaan tai ryhmitykseen. Onhan se paljon kertovaa, että Chelsean laiturit Hazard ja Pedro saivat niin paljon tilaa, että pelasivat lähes parhaat pelinsä koko kaudella juuri meitä vastaan.

Molemmat koskivat palloon eilen useammin ja saivat tililleen onnistuneita haastoja enemmän kuin yhdessäkään muussa kotipelissä Bournemouthia lukuun ottamatta. Ei pitäisi olla missään nimessä mahdollista, mutta toisaalta ei yllätä yhtään.

Jo vuosikausia puolustamisemme tasapaino on ollut aivan pielessä monella tapaa ja yksi näkyvämpiä niistä on laitapuolustajien samanaikainen ylihyökkääminen, jonka seurauksena vastustajan laiturit eritoten pääsevät loistaviin vastaiskuihin ja maalipaikkoihin lähes ilmaiseksi. Eilenkin tämä oli nähtävissä lukuisia kertoja.

Toinen on sitten kurinalaisuus ja taktiset rikkeet sekä ihan fyysisyys, jossa hävisimme kotijoukkueelle selkeästi. Toisessa ottelussa peräkkäin puolustava keskikenttäpelaajamme ei saa rikottua vastustajan pelaajaa ja paljolti sen seurauksena pallo on pari sekuntia myöhemmin maalissa. Aivan alokasmainen virhe tuokin ja toistuu ottelusta toiseen meillä ilman, että valmennus saa siihen mitään muutosta. Toki tuskin kukaan on edes asiasta maininnut Coquelinille tai sitten viestin saaminen perille ei ainakaan onnistu, joka on yhtä huono asia.

Pelaajistostamme on vaikea löytää onnistujia eiliseltä, mutta taas kerran pahiten petti valmistautuminen ja taktinen puoli, jotka ovat valmennuksen vastuulla. Lähdettiin täysin samalla tavalla pelaamaan kuin aikaisemmillakin kerroilla, jotka ovat päättyneet tappioon. Todella typerää ja naiivia odottaa tuloksenkaan olevan eri, kun asiat tehdään täysin samalla tapaa kuin aiemmissa tappioissa.

Viikon sisään kakkossija ja mainostettu mestaruustaistelu on taas vaihtunut nelossijarimpuiluksi. Tottenham on jo kolme pistettä edellä, Manchester City tämän päivän jälkeen kaksi pinnaa edellä ja Manukin mahdollisesti ainoastaan kaksi pojoa takana. Ainoastaan Liverpoolin eilinen yllätystappio pitää meidät toistaiseksi kiinni nelossijassa maalieron turvin.

Normaalisti kautemme romuttinen on tapahtunut kohtalaisen hyvin sujuneen kauden ensimmäisen puolikkaan jälkeen helmi- ja maaliskuun aikana, mutta nyt ollaan etuajassa. Jo helmikuun alussa liigataisto on ohi Conten ryhmän ollessa 12 pistettä edellä. Enää odotetaan Bayernin tiputtavan meidät Mestareiden liigassa sekä FA Cupin uhrattavan siinä samalla, jolloin päästään keskittymään kunnolla nelospaikan jahtaamiseen, jotta tämä kaikki voidaan taas toistaa ensi kaudella.

Parasta olisi jos päätyisimme liigassa seitsemänneksi, saisimme sen seurauksena uuden managerin ja pääsisimme pelaamaan ensi kaudella ilman europelirasitteita. Toki uuden managerin kanssa Mestareiden liiga olisi eri asia, mutta valitettavasti tuskin mikään edellä mainituista toiveista tulee toteutumaan.