Hajanaisia ajatuksia kauden varmimmasta tappiosta

Normi viikonloppu takana Stamford Bridgen vierailuineen. Mitään ei yritetty muuttaa, vaan mentiin pelaamaan samalla tavalla kuin aikaisemminkin ja sitten managerimme ihmettelee, että miksi tulos on myös sama. Tähän voisi taas kerran hakea lainauksen Albert Einsteinilta, mutta enpä jaksa.

Walcottin ”puolustaminen” ensimmäisessä maalissa oli sen luokan suoritus, että jos olisin manageri niin englantilainen viettäisi pari seuraavaa viikkoa junnujen tai reservien kanssa harjoituskeskuksessa puolustuspeliä opettelemassa. Toki jos olisin manageri, niin Walcott ei olisi enää vuosikausiin ollut seuran palkkalistoilla, mutta tämä nyt ei ollut asian pointti.

140 000 viikossa tienaava pelaajamme jätti Alonson aivan yksin, vaikka olisi voinut seurata miestä ja auttaa Belleriniä tilanteessa. Edes mitään huutoa ei näyttänyt lähtevän laitapakkimme suuntaa, että Alonso on tulossa. En tiedä mitä Conte tekisi vastaavassa tilanteessa, mutta Wengerin ainoa teko on varmaan antaa Walcottille ja koko joukkueelle pari vapaapäivää, kun se toimi niin hyvin tiistain Watford tappionkin jälkeen.

Toinen maali myös summasi täydellisesti, minkä takia emme koskaan voita enää Wengerin aikana mitään. Edellisessä Watford pelissä päästimme lähes samanlaisen maalin, mutta mitään ei oltu opittu. Coquelinilla ja toki muillakin oli paikka taas rikkoa, mutta ei tälläkään kertaa niin ei tehty.

Samoin kapteenimme Koscielny ei ollut oppinut mitään Tottenham pelissä aiheuttaneesta pilkusta. Silloin astumalla puoli metriä eteenpäin taklaamaan Dembeleä olisi tuloksena ollut korkeintaan vapari. Nyt aivan sama ja ranskalaistopparimme peruutti boksi sisään, kun olisi pitänyt yrittää taklata tai vähintään rikkoa boksin ulkopuolella.

No nämä kaikki ovat asioita, joita ei varmasti harjoitella tai niihin kiinnitetä mitään huomiota, sillä ei muuten samoja virheitä toistettaisi peräkkäisissä otteluissa puhumattakaan vuosi toisensa jälkeen.

Eilen saimme kuulla kuinka Chelsea kannattajat jo hyvissä ajoin ennen ottelun loppua lauloivat ties monettako vuotta putkeen rakkaudenosoituksia managerillemme sanoilla ”Arsene Wenger, we want you to stay”. Kertoo kaiken oleellisen siitä kuinka pahana vastustajana meitä pidetään huru-ukko managerina. Olisi erittäin mielenkiintoista kuulla mitä Wenger sanoisi jos tästä aiheesta kysyttäisiin haastattelussa.

Kante oli loistava ja vei peliä keskikentällä täysin. Tähän liittyen Wenger taas kertoi kuinka oli kaksi kertaa lähellä hankkia ranskalaisen. Uusi pelaaja virtuaalikokoelmaamme.

Kuinka sekaisin pitää olla, että luulee saavansa jotain kiitosta näistä melkein hankituista pelaajista, vaikka ne vain tosiasiassa todistavat, että Wenger on epäonnistunu työssään ja huippupelaajat eivät halua pelata hänen alaisuudessaan. Managerimme yritti selittää jotain rahasta, mutta aivan turhaan, sillä Xhaka maksoi enemmän kuin Kante ja palkkojenkaan taakse on turha mennä, sillä olisimme voineet varmasti maksaa saman kuin Chelsea, sillä palkkabudjettimme on käytännössä sama.

Chelsealla ei myöskään ollut heikon viime kauden jälkeen tarjota europelejä lainkaan, mutta siitä huolimatta Kante meni mieluummin Chelseaan Conten alaisuuteen. Kertoo selkeästi kuinka todelliset voittajat ajattelevat Wengeristä.

En jaksa enää (tänään) yhtään enempää, joten loppuun vain Arsenal TV:ltä DT:n haastattelu Stamford Bridgen edustalta heti pelin päätyttyä. Summaa jälleen ainakin kerran omat ajatukseni lähes täydellisesti sanoiksi.