Managerimme ego ja itsekeskeisyys ei tunne mitään rajoja

Moni Wengeriä puolustanut on sanonut Wengerin ansaitsevan kunniallisen lopun Arsenal uralleen. Ensimmäiset vajaat 10 vuotta olivat loistavat ja niistä managerimme on saanut kiitosta tarpeeksi tai ollakseni rehellinen jopa liikaakin, sillä vanhalla menestyksellä edelleen akb:t perustelevat managerimme asemaa ja todennäköistä jatkosopimusta.

Wengerin mahdollisuus kunnialliseen loppuun oli vuonna 2014 FA Cup voiton jälkeen. Tuokin oli aivan liian pitkään, sillä viimeistään 2010 vuoden aikoihin oli selvää, että Wengerin johdolla emme voita enää koskaan liigamestaruutta puhumattakaan europokaaleista.

2014 oli kultainen mahdollisuus managerillamme poistua ns. voittajana, vaikka 10 vuotta ilman pokaalia on kaikkea muuta kuin voittaja. Vuotta myöhemmin keväällä 2015 Wenger sai vielä toisen mahdollisuuden, mutta ei käyttänyt tätäkään ja nyt ollaan tilanteessa, jossa kannattajakuntamme on jakautunut kahtia ja yhä useampi on täysin kyllästynyt seuraamaan pelejä ylipäätään, puhumattakaan siitä, että haluaisivat maksaa jotain pelin näkemisestä Grovella. Niinpä Emirates onkin enää lähinnä turistien ja Wenger uskovaisten valtaama paikka ja se todella näkyy ja kuuluu tai oikeammin sanoen ei kuulu tunnelmassa.

Edellä mainitut olivat managerimme viimeiset mahdollisuudet poistua edes jotenkin kunniakkaasta, vaikka jo tuolloin oli selvää, että Wengerin parasta ennen päiväys oli vanhentunut jo vuosia sitten.

Tällä hetkellä Wenger osoittaa olevansa vain diktaattori, joka ei halua luopua vallasta ja saamastaan aivan ylimitoitetusta palkasta mistään hinnasta. Jos Wenger todella välittäisi ja rakastaisi seuraa, niin meillä olisi ollut jo uusi manageri ties kuinka monen vuoden ajan.

Nyt sen sijaan Wenger toteaa katastrofaalisen, mutta niin ennalta arvatun, Bayern Munchen nöyryytyksen jälkeen, että hän jatkaa managerina ensi kaudella oli se sitten Arsenalissa tai jossain muualla. Jälkimmäiseen vaihtoehtoon ei itselläni ole mitään pahaa sanottavaa, vaan ainoastaan säälin sen seuran kannattajia ja pelaajia, joka mahdollisesti Wengerin palkkaisi.

Olisi myös mielenkiintoista nähdä kuinka kauan managerimme saisi aikaa omille fantasiaprojekteilleen muussa seurassa. Veikkaisin, että Wenger ei näkisi edes ensi kauden loppua uudessa seurassa jos se olisi yhtään isompi ja menestykseen pyrkivä. Toki tässä tapauksessa se ei ylipäätään palkkaisi Wengeriä manageriksi.

Managerimme väitteet myös kuinka Arsenal ei voita joka peliä jatkossakaan, vaikka miestä penkin päässä vaihdettaisiin ovat täyttä kannattajien aliarvioimista tai jopa suoraa vittuilua meille. Kaikki tietävät, että emme voita jokaista peliä oli managerina kuka hyvänsä, mutta uuden managerin johdolla olisi sentään jotain toivoa paremmasta kuin tästä oravanpyörästä, jonka kulun on pystynyt kohta ennustamaan jo 10 vuoden ajan oikein.

Todella säälittävä ja todellisuudesta irtautunut kommentti oli myös kuinka emme olleet ennen Wengerinkään tuloa suuri menestyjä eurokentillä. Samaan Hengenvetoon managerimme kehui taas 20 vuoden putkella Mestareiden liigaan osallistumisessa.

Samaan ovat pystyneet vain Real Madrid ja Bayern Munchen. Valitettavasti managerimme vain unohti mainita, että montako mestaruutta kyseiset seurat ovat voittaneet viimeisen parin vuosikymmenen aikana verrattuna meihin? Ei sovi kuitenkaan agendaa, sillä häviäjämentaliteetin omaavalle ja nykyään lähinnä itsensä suojeluun keskittyvälle Wengerille riittää osallistumien, kun taas voittajat laskevat ainoastaan pokaalit osallistumiskertojen sijaan.

Europeleistä mainittaessa oli myös erittäin alhaista väittää osallistumisputken olevan jokin saavutus ja verrata sitä aikaisempaan. Tuolloin entiseen ns. Mestareiden liigaan pääsi ainoastaan voittaja ja samoilla säännöillä olisimme ainoastaan kolmena vuonna koko Wengerin yli 20 vuoden aikana olleet mukana kisassa. Ylipäätään George Grahamin aikaan alkuun emme mestaruuksista huolimatta päässeet eurokentille kiitos Liverpool kannattajien ja Heyselin tapahtumien. Niin ja muistaakseni Graham voitti europokaalin vain kaksi vuotta ennen kuin Wenger tuli manageriksi, joten wengerinä en hirveästi kehuisi omalla ”euromenestyksellä”.

Itselläni ei ole enää mitään kunnioitusta jäljellä narsistista manageriamme kohtaan. Aivan sama millä tavalla pääsemme miehestä eroon ja mitä nopeammin sen parempi. Hyvä alku olisi Sutton tappio ja se todella voisi vauhdittaa asiaa, sillä mistään paremmasta on turha edes kuvitella niin kauan kuin Wenger jatkaa managerina.