Rutopistillakin vitsit vähissä

Eilen lupasin Eeron päivityksen tälle päivälle ja se tulee tässä:

Kausi alkaa taas vääjäämättä kääntyä kohti jokakeväistä pettymystä, joten on aika katsoa, kuinka paljon tappiomarginaalia lopulta kertyy. Pitemmittä puheitta lataan heti tiskiin tuoreimman lopputaulukkoennusteen kärjen osalta:

Chelsea 89
Spurs 83
ManC 81
Arsenal 75
Liverpool 74
ManU 74

Heti kärkeen on iskettävä varoitustarra, että ennustemenetelmäni ‘arpoo’ lähes kaikki kärkikuusikon keskinäiset ottelut tasureiksi, mistä johtuen ennusteen virhemarginaali on noin +/- 6 pistettä. Esimerkiksi tasurin sijaan häviämällä vieraissa Poolille tai kotona Manulle Arsenal saattaisi menettää ’pokaalin’ ja tippua jopa kuudenneksi.

Chelskin mestaruutta ei näyttäisi uhkaavan mikään, mitä tukee helpohko loppuohjelma. Kärkikuusikosta Chelski kohtaa enää Cityn kotona ja Manun vieraissa. Tämän lisäksi pistemenetyksiä saattaa tulla vieraspeleissä West Hamille, Evertonille ja WBA:lle.

Ainoa uhkaaja edes teoriassa on Spurs: voittamalla kaikki loput 13 peliä se voisi ohittaa Chelskin maalierolla olettaen, että Chelskin kaikki edellä mainitut pistemenetykset realisoituisivat. Tähän teoriaan tuskin uskoo edes Dwight Hart-Lane.

Cityllä on vielä jäljellä Manu ja Pool kotona sekä Arsenal ja Chelski vieraissa. Voittamalla nämä kaikki City saattaisi vielä uhata Chelskiä, mutta helppoa tuo ei liene. Arsenalin osalta olen arvioinut loput pelit näin:

Soton (a) 3 pistettä
Liverpool (a) 1
Leicester (h) 3
WBA (a) 1
ManC (h) 1
West Ham (h) 3
Palace (a) 3
Boro (a) 3
Sunderland (h) 3
Spurs (a) 1
ManU (h) 1
Stoke (a) 1
Everton (h) 1

Meidän loppuohjelma on ehkä haastavin kärkikuusikosta ja neljännen sijan säilyttäminen on kovan työn takana. Erityisesti merkillepantavaa on, että neljästä viimeisestä ottelusta ei välttämättä tule yhtään täyttä pistepottia. Toisaalta kääntämällä ne kaikki voitoiksi St Totteringham’s Day on vielä mahdollinen. Mutta luultavimmin sen varmistuminen jää parhaimmassakin tapauksessa jälleen päätöskierrokselle.

Sen uskallan jo melko varmasti julistaa, että Poolista tai Manusta ei ole tälläkään kaudella mestariksi. Jos romahduksia sattuisi, Everton saattaa vielä nousta taistelemaan torstailiigan paikasta. Vaikka Poolin loppuohjelma näyttää paperilla lähes yhtä helpolta kuin Chelskin (kärkikuusikosta jäljellä enää me kotona ja City vieraissa) ja ennemistö on kotiotteluita, heillä on neljä inhottavaa vieraspeliä keskikastin joukkueita vastaan, joista Poolilla on ollut tapana ottaa korkeintaan tasureita. ManU voittamalla Cityn, meidät ja Spudsin vieraissa sekä Chelskin kotona voisi teoriassa yltää vielä kakkoseksi.

Meidän kautta tähän mennessä jos analysoi, niin suurta muutosta edelliseen ei ole havaittavissa. Pisteitä on kasassa suunnilleen sama määrä kuin viimeksikin, mutta erona se, että kärkiporukka on jo nyt 10 pinnaa karussa. Viime talvena tähän aikaan Leicester-voitto sentään herätteli jotain toiveita. Hyviä pelejä ei ole ollut kuin yhdellä sahurin käden sormilla laskettava määrä, hikisiä ja onnekkaita voittoja on sentään tullut jokunen. Tuomarit toki sorsivat edelleen, joskaan eivät tällä kertaa ratkaisevasti mestaruuden kannalta. Ja poreammeet pysyvät täysinä, ei siellä Hertfordshiressä sitten vissiin ole riittävän rumia hoitsuja saatavilla, jotta pojat vaivautuisivat kuntoutumaan.

Yksittäisistä pelaajista ’keskikentän voiteluöljyn’ eli Cazorlan puuttuminen on taas näkynyt pahiten, taitaa jäädä voittoprosentti sataan tällä kaudella niissä otteluissa, joissa hän on aloittanut. Vielä huolestuttavampi tilasto on se, että jos Coquelin EI ole aloittanut, voittoprosentti on myös sata. En silti laittaisi kaikkea le Coqin piikkiin, meillä on ollut puutteita joka osa-alueella. Cech on ollut yllättävän epävarma (ja rankkareissa täysi lapanen, Gunnersauruskin olisi ottanut muutaman niistä), molemmat ykköstopparit ovat erittäin virhealttiita ja hyökkäyksestä puuttuu kemia tai se jokin, että useimmiten peli näyttää kauhealta puurtamiselta ilman järjen häivää.

Kokonaisuutena kuitenkin mielestäni meillä on riittävän hyvä rosteri taistelemaan mestaruudesta. Lähes joka paikalle on varamies, joka on oman maajoukkueensa avainpelaajia. Jos näistä ei saa enempi irti, täytyy olla melko tumpelo. En vihaa Wengeriä läheskään niin paljon kuin Ville, mutta olen lopen kyllästynyt. Siirto- ja palkkapolitiikka, peluutus, taktiikka, ’mental strength’, you name it. Lähes joka osa-alueella poljetaan paikallaan tai otetaan takapakkia. Tai ainakin hävitään kilpailijoille. Siinä suhteessa on ihme, että vuodesta toiseen ollaan oltu aina neljän joukossa.

Kyllä Euroopan suurimman kaupungin suurimman joukkueen pitäisi pystyä parempaan kuin viimeisen 13 vuoden aikana. Mielestäni kyse on paljon pelaajien asenteesta. Lukekaapa Ray Parlourin elämänkerta. Siinä on kaveri, joka ei koskaan antanut periksi, ja rajoitetuista taidoistaan huolimatta on pelannut eniten valioliigan otteluita Arsenalin paidassa. Hän oli myös armoitettu vitsinikkari ja hengenluoja. Sellaisia tyyppejä meillä ei enää ole, kenen on syy?

Tähän loppuun mielipiteeni, että mikäli olisimme pelannet Watfordia vastaan samalla kokoonpanolla ja asenteella kuin Sotonia vastaan cupissa, olisimme voittaneet helposti. Miksei pelattu? Sutton sentään kaatui, mutta mikäli häviämme vielä FA-cupin neljännesfinaaleissa vitosdivarin Lincolnille, on kyseessä koko maailmanhistorian suurin jalkapallonöyryytys, joskaan se ei viime tapahtumien valossa olisi mikään suuri yllätys.

Eero

Kiitoksia. Mainiota luettavaa jälleen ja jäämme mielenkiinnolla odottamaan seuraavaa kertaa.