Piste ei vain millään muotoa riitä sinänsä vauhdikkaasta ottelusta

Arsenal – Manchester City 2-2 (1-2)

Paljon parannusta WBA otteluun nähden, mutta tuon nyt ei pitäisi tulla yllätyksenä. Harvoin voi yhtä huonosti pelata, vaikka toki samanlaisia esityksiä tällä kaudella ja ylipäätään viimeisten vuosien ajan on koko ajan nähty kasvavassa määrin.

Pelissä oli vauhtia ja maaleja nähtiin molempiin päihin, kuten jo ennen ottelua pystyi ennustamaan. Jotenkin kuitenkin jäi sellainen fiilis, että Wengerille ja joukkueelle riitti kotitasapeli eli toisin sanoen tappion välttäminen. Tämä on häviäjän asenne ja Henry Sky:n studiossa oli samaa mieltä samoin kuin Welbeck, joka lähes ainoana joukkueessa on tottunut voittamaan, tosin entisessään seuraan.

Tasapeli ei meille riitä mihinkään, vaan se on paljon parempi tulos vierailijoille. Nelospaikka valui vain kauemmaksi, sillä kierrokset vähenevät ja Liverpool sekä Tottenham voittivat omat ottelunsa. Vierasottelusta Cityn tasoista porukkaa vastaan tasuri olisi kelvollinen tulos, mutta kotona pitäisi pystyä voittamaan, mutta valitettavasti siihen ei ole pystytty tällä kaudella kuin kerran 15 yritykseen ja ylipäätään viimeisen 10 vuoden aikana äärimmäisen harvoin.

Korkealla puolustuslinjalla lähteminen Cityn nopeaa hyökkäystä vastaan oli taas sellainen älynväläys, että harva manageri pystyisi samaan. Ensimmäisen kahden minuutin pelin jälkeen vierailijat olivat jo melkein läpi ja neljän minuutin kohdalla Sane sitten tekikin läpiajosta ottelun avausosuman. Mitähän managerimme mielessä liikkuu, kun tietää Cityn hyökkäyksen olevan Aguero, Sane ja Sterling, mutta silti taktiikka on puolustaa korkealla ja tietysti vielä olemattomalla prässillä.

Olemme muuten keränneet viimeisestä 18 mahdollisesta pisteestä liigassa vain hävettävästi neljä. Saman verran kuin sarjajumbo Sunderland. Siinä sitten managerimme kehtaa mainostaa jälleen henkistä vahvuutta, kun mainitsi varmaan pelin jälkeisessä haastattelussa mental strenghtin 10 kertaa. Todellista vahvuutta tosiaan päästää avausmaali muutaman minuutin pelin jälkeen ja samoin heti tasoitusosuman jälkeen päästää vierailijat välittömästi uudelleen johtoon.

Kumma muuten, ettei Wenger tällä kertaa maininnut tuomaria syypäänä voitottomuuteen. Se olisikin ollut huippua, kun saimme tuomarilta melkoista suosimista useammassakin tilanteessa. Navas olisi toki voinut lähteä keltaisen sijaan suoralla punaisella ulos, mutta vastaavasta tempusta Walcottia vastaan ei vihelletty edes vaparia. Sitten on vielä Coquelin ja Xhakan tilanteet, joissa molemmat olisi voinut ja jopa pitänyt heittää ulos toisella keltaisella. Lisäksi lopussa Monreal käsipalloili aivan selkeästi boksissa. Jopa mies itse myönsi asian Aguerolle ottelun päätyttyä.

Surullisinta on, että Wengerin rakastajille eilinen oli taas joku käännekohta ja merkki uuden aikakauden alkamisesta, kun kotipelissä vaivoin ja osittain tuomarin avustuksella vältettiin tappio. Alhaalla on nykyään tavoitteet, kun menee selkeästi heikoimmin yli 20 vuoteen, mutta siitä huolimatta ei puhettakaan, että uusi manageri olisi ratkaisu. AKB:t eivät vain ole Arsenalin kannattajia jos itseltäni kysytään, vaan he fanittavat seuran sijaan Wengeriä.

West Ham seuraavana ja jos voitamme surkeaa kautta pelaavan itälontoolaisseuran se riittänee Wengerille jatkosopimuksen julkistamiseen. Seuraavaan kotipeliin on sitten kolmisen viikkoa aikaa, joten managerimme toivoo kannattajien enimmän raivon siinä ajassa laantuneen.

Eipä tässä todella jää muita vaihtoehtoja kuin taas toivoa protestien jatkuvan ja West Hamin saavan keskiviikkona vähintään tasapelin, vaikka ovatkin surkeassa iskussa juuri hävittyään Hullille. Eilisen kohokohta oli Wengerin vastainen mainosrekka stadionin lähellä, parisataa metriä Arsenalin metroasemasta reitillä, josta suurin osa ihmisistä kulkee stadionille ja takaisin.