Kolmen topparin pelisysteemi ei ole pysyvä muutos ja ylipäätään muutokset Wengerin johdolla täysin turhia

Tämä pukee hyvin sanoiksi omat ajatukseni siitä miksi Wenger vaihtoi ryhmityksen kolmen topparin systeemiin ensimmäistä kertaa 20 vuoden aikana. Kyse ei ollut mistään pelillisestä, vaan oman aseman turvaamisesta. Jos kyse olisi aidosta halusta muuttua olisi muutos tapahtunut jo vuosia sitten ja joukkue pelaisi eri ryhmityksillä riippuen ottelusta, vastustajasta ja käytettävistä olevista pelaajista.

Mitään edellä mainittua ei kuitenkaan ole tapahtunut, joten kyseessä on selvästi vain managerimme oman aseman turvaaminen, kun tilanne on tukalampi kuin koskaan ennen. Lisäksi Wengerin omat kommentit tukevat tätä eli tämä oli vain tilapäinen ”kokeilu” kritiikin ollessa ylimmillään ja jatkossa palataan samaan vanhaan, jolla ei ole mestaruutta tullut 13 vuoteen. Tässä managerimme sanatarkat sanomiset kolmen topparin systeemillä jatkamisesta:

I feel overall it is not a long-term plan, but punctually it can work.

Periaatteessa harmittaa, että voitimme uudella systeemillä, sillä tulos olisi voinut pelitapahtumien perusteella olla aivan toinen. Ayalan pusku sisään ja peli olisi ollut aivan eri samoin kuin lopputuloskin suurella todennäköisyydellä. Voitto ei johtunut pelisysteemistä, vaan siitä, että vastustaja oli tarpeeksi heikko ja ennen kaikkea tehoton omissa paikoissaan.

Middlesbroughilla oli ottelussa enemmän laukauksia yhteensä sekä maalia kohti, joka kertoo kaiken oleellisen. Sarjan heikoin hyökkäys saa enemmän hyviä luotuja paikkoja kuin meidän, jota managerimme kehuu parhaaksi hyökkäyskalustokseen koko Arsenal uransa aikana.

Kolmen topparin systeemi ei auttanut keskityksissä, sillä Negredon maali tuli juuri sellaisesta tilanteesta, jossa kolmen topparin kentällä olon pitäisi auttaa. Samoin erikoistilanteissa puolustaminen oli aivan yhtä kaoottista kuin aikaisemminkin ja parissa sivuvaparissa ainoastaan hyvä onni ja kotijoukkueen huono viimeistely pelasti meidät.

Kaikki jalkapallosta vähääkään ymmärtävät tietävät, että ryhmityksen muuttaminen ei sinänsä auta mitään jos sitä ei harjoitella, pelaajat eivät ole oikeilla paikoilla tai pelaajavalinnat ovat ylipäätään väärät. Ryhmityksen muuttaminen ei auta mitään suurimpaan ongelmaamme puolustamiseen jos koko ajattelumalli valmennuksessa ei muutu ja ala keskittymään puolustuspeliin niin joukkueena kuin yksilöinä huomattavasti nykyistä enemmän.

Ja Wengerin johdolla mikään ei todellakaan tule paranemaan olivat muutokset mitä tahansa. Hyvä esimerkki on kesän siirtoikkuna ja siellä tehdyt hankinnat. Päähankintamme olivat 35 miljoonaa puntaa per pelaaja eli puolustava keskikenttäpelaaja Xhaka ja toppari Mustafi. 70 miljoonaa puolustuksen parantamiseen, mutta puolustamisemme on heikompaa kuin koskaan ennen ja samoin sijoitus sarjassa.

Jo pelkästään edellä mainitun perusteella en antaisi Wengerille enää puntaakaan vahvistuksiin käytettäväksi, sillä rahat menevät täysin hukkaan. Ylipäätään olemme käyttäneet 2013-2014 kaudesta lähtien siirtoihin nettona todella paljon. Ainoastaan ManU ja Manchester City ovat käyttäneet enemmän, joten ainainen selitys rahan puutteesta ja pienellä rahalla toimimisesta ei Wengerin kohdalla ole enää aikoihin mennyt läpi puhumattakaan siitä, että palkkabudjettimme on vuosia ollut sama kuin mestaruuksia, Mestareiden liigan voittoja ja muita pokaaleita kahmineilla kilpailijoilla.