Hallitseva mestari Grovelle

Valitettavasti enää koskaan Wengerin aikana emme pääse käyttämään kyseistä ilmausta eli hallitsevaa mestaria itsestämme. Jo tämän pitäisi olla yksinään riittävä syy vaihtaa manageria. Meidän kokoluokan ja historian omaavan seuran ei koskaan pitäisi tyytyä nelossijapokaaliin, kuten on tyydytty jo 10 vuoden ajan ja tavoitteita madalletaan entisestään, kun tällä kaudella neljän joukkoon sijoittuminen jää haaveeksi.

Pelityylien puolesta Manchester City on sopinut meille hyvin viimeiset vuodet, vaikkakin se on ollut muuten paljon parempi ja jopa ottanut mestaruuksia. Viime kauden mestari Leicester on myös pelityyliltään ollut sopiva vastustaja, sillä viime kauden kolmesta kettujen tappiosta kaksi tuli meitä vastaan.

Tällä kaudella toki emme alkukaudesta voittaneet King Power Stadiumilla, vaan pikemminkin olimme onnekkaita saadessamme pisteenkään, kun lopussa hallitseva mestari ei saanut kohtalaisen selvältä näyttänyttä rangaistuspotkua.

Alkukauden jälkeen on kuitenkin tapahtunut paljon. Molemmat joukkueet ovat käyneet todella syvällä peilaten joukkueiden potentiaalia ja odotuksia. Ero on vain, että Leicester vaihtoi manageria ja sai kurssin kääntymään välittömästi. Ranierin tilalle tullut Craig Shakespeare otti kuusi peräkkäistä voittoa heti alkuun ja lisäksi ketut esiintyivät erittäin miehekkäästi Mestareiden liigassa ollen pisimmälle päässyt englantilaisryhmä.

2-1 tappio yhteismaalein ei ole häpeä Atletico Madridia vastaan, joka on matkalla kolmanteen Mestareiden liigan finaaliin viimeisen neljän vuoden aikana. Vähän toista kuin tippua 10-2 yhteismaalein Bayern Munchenille, joka on heikompi kuin Atletico viime vuosien perusteella ja ihan tämän vuoden lohkovaiheenkin, jossa joukkueet pelasivat vastakkain.

Me jatkamme tänään luultavimmin kolmen topparin systeemillä. Varmaan ihan hyvä, sillä pelit ovat olleet voitokkaita, vaikka en ole vakuuttunut syyn olleen pelkästään pelisysteemissä. Boron vieraana olimme onnekkaita ja vastustaja oli sarjan heikoimpia. Cityä vastaan oli taas kosolti onnea mukana, mutta myös joukkueen ilme oli ihan eri ja se oli avainasia.

Viikonlopun City voitto kuului niihin otteluihin, joissa pelaajat laittavat pari kertaa kaudessa kaikkensa likoon, kuten Chelsea kotivoitossa alkukaudesta. Pari kertaa kaudessa kuitenkaan ei riitä mihinkään ja miksi ei paljon useammin? Katseet kääntyvät tässäkin kohtaa tiukasti managerin suuntaan.

Vierasjoukkueen motivaatio lienee avainkysymys tämän päivän otteluun. Mestareiden liigaa ei ole enää pelattavana, mutta miten se vaikuttaa? Putoamisvaaraa ei myöskään ole viime aikoina otettujen voittojen jälkeen, joten onko hallitseva mestari jo vähän kesätunnelmissa vai vaihtoehtoisesti haluaa näyttää, että se on todella mestarin tasoinen toisin kuin alkukausi osoitti.

Vierasjoukkueen pelaajista ja heidän motivaatiostaan en tiedä, mutta vakituista managerin paikkaa tavoitteleva Shakespeare ottaa varmasti illan pelin tosissaan. Saa nähdä mihin se riittää. Lyhyesti sanottuna asetelmat ovat kuinka hyvin olemme palautuneet ja jalat maanpinnalla Wembleyllä otetun välierävoiton jälkeen, kun taas vierasjoukkueen motivaatio on melkoinen kysymysmerkki. Ainakin Vardylla veikkaisin olevan näyttämisen haluja viime kesän siirtosaagan jäljiltä.