Pohjois-Lontoon paikallinen erilaisissa tunnelmissa kuin aiemmin

Jo tänään voi varmistua, että St Totteringham´s Day jää väliin tältä vuodelta. Toisin sanoen jos loskanvalkoiset naapurimme voittavat ei meillä ole enää teoreettistakaan mahdollisuutta ohittaa paikallisvastustajaa. Melko masentava ajatus, kun otteluita on kuitenkin vielä viisi jäljellä tämän päivän jälkeen.

Toki voittokaan ei tule riittämään siihen, että loppukauden aikana ohittaisimme jälleen kerran Tottenhamin sarjataulukossa loppumetreillä. Silti voitto tänään olisi hienoa ja etenkin se olisi Tottenhamille ja sen kannattajille erityisen katkera pala, sillä naapurimme pelaa parasta kauttaan liigassa miesmuistiin.

Lisäksi vielä merkittävämpi asia on varmasti tänään kyseessä olevan viimeinen Pohjois-Lontoon Derby White Hart Lanelle. Tottenhamin nykyinen kotistadion menee purkuun kauden jälkeen, kun ihan viereen on nousemassa uusi stadion. Olisihan se mukavaa jättää historiankirjoihin merkintä, että voitimme viimeisen koskaan White Hart Lanelle pelatun paikalliskamppailun.

Itse asiassa Tottenham oli lähellä tehdä saman meille vuonna 2006, kun pelattiin Highburylla viimeistä kertaa Pohjois-Lontoon herruudesta. Tuolloin kisattiin myös nelospaikasta, jonka saimme viimeisellä kierroksella, mutta yhtä ratkaiseva ellei tärkeämpikin oli Henryn tasoitus derbyssä. Ilman sitä nelospaikka olisi jäänyt saamatta, joka näin jälkikäteen katsottuna olisi ehkä ollutkin vain positiivinen asia. Sen sijaan Henryn maali takasi sen, että Tottenham ei voittanut viimeistä Highburylle pelattua derbyä ja se oli paljon arvokkaampi asia.

Palattaessa tähän päivään en valitettavasti näe muuta kuin kotivoiton todennäköisimpänä tuloksena. Olemme toki voittaneet kolme viimeisintä ottelua, mutta ainoastaan noissa kolmessa Cityä vastaan toinen jakso oli hyvää peliä osittain.

Tottenham on tällä kaudella ollut Chelsean jälkeen paras joukkue ja sanoisin jopa, että vuodenvaihteesta lähtien paras joukkue. Se pelaa hyvää ja näyttävää hyökkäyspeliä, mutta myös sen puolustus on tainnut olla liigan pitävin. Päästettyjä maaleja vain 22, joka vain lähes puolet meidän päästämästä 40 osumasta. Kaiken huipuksi myös tehtyjä maaleja Pochettinon ryhmällä on viisi enemmän meihin nähden.

Argentiinalaismanagerista puheen ollen emme ole voittaneet kertaakaan kolmen kauden aikana Tottenhamia liigassa Pochettinon ollessa naapurin käskyttäjänä. Näin ollen Pochettinonkin on voinut huoletta lisätä managereihin, joita vastaan Wenger ei vain yksinkertaisesti pärjää.

Toivottavasti tänään on toisin, mutta jotenkin epäilen, että nyt paljastuu Wengerin kolmen topparin systeemin olleen lähinnä vain oman nahan suojelua todellisen muutoksen sijaan. Jos Wenger lähtee tuolla systeemillä saattaa hyvinkin tulla noutaja rumin lukemin puolustukseen panostamisesta huolimatta, kun paikalliskilpailijamme todella näyttää kuinka tuo pelisysteemi oikein koutsattuna toimii ja sama on viimeistään edessä Chelseaa vastaan Wembleyllä.

Kyse ei ole siitä, ettenkö haluaisi meidän voittavan tänään ja vaikkapa viikko sitten Wembleyllä tai ylipäätään joka ottelussa. Totta kai haluan ja eritoten, kun vastassa on muita huippujoukkueita ja tänään vielä erityisesti paikallisvastustaja. Enemmänkin pelkään sitä mitä voitot tarkoittavat seuran ja joukkueen nykytilassa. Ne tarkoittavat kaiken jatkuvan juuri samalla tavalla kuin viimeiset reilu 10 vuotta ja tuo on täysin sietämätön ajatus.