Jotain sunnuntain derbystä sekä sen ympäriltä

Edelleen harmittaa sunnuntain derbytappio ja erityisesti se tapa millä se tuli. Henry Sky:n studiossa oli täysin oikeassa sanoessaan Tottenhamin halunneen voittaa enemmän ja sitä myötä olleen myös valmis tekemään enemmän töitä kentällä tavoitteen saavuttamiseksi. Tähän kun lisätään Pochettinon ylivertaisuus managerina Wengeriin ei tulos voinut olla mikään muu kuin tappio meille, ihme oli lukemien olleen suhteellisen pienet.

En kerta kaikkiaan voi hyväksyä, että managerimme ei saa joukkuetta edes syttymään, taistelemaan sekä ennen kaikkea antamaan kaikkeaan Pohjois-Lontoon paikalliskamppailussa. Kaikki pelaajat ovat Wengerin hankkimia ja lopulta vastuun kuuluisi kantaa manageri, mutta valitettavasti olemme ainoa jalkapalloseura maailmassa, jossa näin ei ole.

Özilille huhutaan tarjottaneen 250 000 punnan viikkopalkkaa. En usko tähän, sillä tuo olisi selvästi enemmän kuin Wenger tienaa tällä hetkellä. Toki jos Wenger uudessa sopimuksessa saa muhkean palkankorotuksen, niin sitten asia on ihan mahdollinen.

Ylipäätään kuitenkin katsoessa kuinka surkea maailmanluokan pelaaja Özil on erityisesti tällä kaudella ollut, niin on selvää, ettei Öziliä kannata pitää jos Wenger jatkaa. Jopa nykyinen palkka 140 000 puntaa viikossa on liikaa tämän kauden esityksistä ja mikään ei viittaa Özilin kohdalla yhtään sen enempää kuin joukkueenkaan, että kurssi enää kääntyisi Wengerin johdolla.

B*rca on ilmeisesti todellakin nostanut kiinnostuksen astetta Belleriniä kohtaan, sillä jatkuvasti siirrosta liikkuu huhuja. Uutta sen sijaan oli katalaanien kiinnostus Öziliin. Veikkaan tämän olevan täysin totuutta vailla oleva huhu, mutta jos Wenger jatkaa niin myisin mielelläni Özilin B*rcaan. Se olisi paljon parempi vaihtoehto kuin antaa uusi täysin ylimitoitettu palkka pelaajalle, jota ei voisi vähempi kiinnostaa seurassa pelaaminen.

Özilin tavoin Giroud oli jälleen kerran täysi turisti kovaa vastustajaa vastaan. Tämä The Guardianin artikkelista lainattu pätkä kertoo kaiken olennaisen ykköshyökkääjästämme:

Giroud was not just static here, he was inert, stopped, gummed to the spot. Arsenal’s first-choice orthodox centre-forward is often described as providing a “physical presence” but it is hard to imagine a less bruising, less imposing, more glossily soft-touch 6ft 3in professional athlete in a contact sport. For footballers of this standard, being shunted around the penalty area by Giroud must be a bit like being whipped senseless with a wet tissue or battered into unconsciousness with a fondant eclair. Giroud was signed to replace Robin van Persie, before Kane the last high-class centre-forward in north London. His continued presence in this team is an indicator of the decay and decline that Tottenham laid bare here, just as his opposite number’s consistent scoring under pressure has been decisive through the spring.

Meillä on aivan liikaa ylipalkattuja turisteja ja pelaajia joukkueessa ihan avauskokoonpanoa myöten. Pelaajat saavat katsoa peiliin, mutta silti ylivoimaisesti suurin syyllinen löytyy managerin paikalta. Wenger antaa uusia mahdollisuuksia kerta toisensa jälkeen samoille pelaajille ja mikä vielä pahempaa uusia sopimuksia palkankorotuksilla.

Edellä mainittu on kuitenkin vain osa ongelmaa, sillä Wengerin kyvyttömyys managerina ei rajoitu pelaajien hankkimiseen, vaan mies ei vain yksinkertaisesti saa yksittäisistä pelaajista ja etenkään joukkueesta läheskään kaikkea irti. Olisikin mielenkiintoista nähdä mitä Allegri tai joku muu saisi irti samoista pelaajista puhumattakaan, että pääsisi parissa siirtoikkunassa muokkaamaan joukkueesta itsensä näköisen.

Valitettavasti muutos managerin paikalla taitaa edelleenkin olla pelkkää toiveunta meille goonereille ja se tässä kaikessa on se pahin asia.