Revitään huumoria, Arsene Wenger

Myönnän, että jossain määrin uskoin managerin vaihtuvan. Ihan vaikka vitsillä. Mutta kevään kummallinen episodi olikin vain pitkän näytöksen väliaika, jolla ei juonen kannalta ollut merkitystä. Outoja silti tapahtui vai tapahtuiko?

Hienointa tässä kaikessa oli se, että Wenger Out -sloganista tuli kansainvälinen ilmiö. Tuskin koskaan mikään Arsenaliin liittyvä on saanut niin valtavaa näkyvyyttä.

Jos Arsene Wenger olisi huumorimiehiä, hänellä olisi itsellään Wenger Out -paita. Mutta ei, osa hänen suuttumustaan, jota hän ”ei koskaan tule unohtamaan”, liittynee tähän meemi-ilmiöön, joka konkretisoitui muutamiin lentokoneiden ylilentoihin otteluiden aikana. Hiukan lapsellista touhua, jolle Wenger ja myös Kroenke olisivat nauraneet, jos eivät olisi tosikkoja.

Vai ovatko? Ehkä emme tiedä kaikkea Wengerinkään persoonasta. Jatkuvan takakireyden takana ehkä onkin armoton läpänderin heittäjä, jonka tekemille käytännön piloille pukukopissa ei tule loppua. Ja Kroenke vääntää vitsiä vaikka naudoistaan.

Kun Wenger ehti julistaa pitkän vihansa ikäviin kannattajiin, oli hiukan yllättävää, että kahden vuoden jatkosopparin yhteydessä hän peräänkuulutti kaikkien puhaltamista yhteen hiileen. Ehkä tämäkin osoittaa vain ja ainoastaan sen, että Wenger on tosiaan armoton huumoriveikko.

Ehkä kaikki protestit ja wenger out -ylilennot olivatkin hänen järjestämiään, koska saunaillassa tuli kännipäissään lohkaistua, että ”v-ttu, nyt soitan lentokonevuokraamoon ja tilaan wenger out -ylilennon”. Ja siihen Chip Keswick vastasi, jo vahvasti juopuneena, että ”mä shoitan kansh ja pyydän Wenger In -ylilennon, vaikka shä Arshka ootkin jo ihan finaa…” Sitten Keswick sammui ja huomasi aamulla krapulaa potiessaan otsassaan ”Wenger Out” -tussauksen. ”H-vetin Wenger, tää vielä kostetaan”, Keswick mutisi matkalla lähipubiin ottamaan tasoituksia. Gazidis oli ehtinyt ensin ja tilasi jo toista oluttaan, Budweiseria. Keswick ei edes viitsinyt heittää perusläppää jenkkien onnettomasta olutmausta, kun oli kiire tilaamaan ensimmäistä pinttiä.

Gazidistakin jurppi. Hänen mielikuvituksensa ei ollut riittänyt keksimään ylilentoja. Krapulassa ei hirveästi raksuttanut, mutta sitten kuitenkin välähti: urheilujohtaja. Siinäpähän wenger saa niin että tuntuu.

Tsoukki meni täydestä. Wenger selitteli kaikenlaista urheilujohtajan tarpeettomuudesta, kunnes hän näki Gazidisin repeilevän mediatilaisuuden jälkeen. Wenger kuin ohimennen spreijasi Gazidisin auton kylkeen: Wenger out. Gazidisia jurppi taas.

Kroenke mökötti nautojensa keskellä. Siellä ne Lontoossa pilailevat minkä ehtivät ja mä vaan pysyn täällä hiljaa. Kroenke tuumasi mielessään, että vielä mä pistän paremmaksi. Niinpä Kroenke otti halvimman lennon Lontooseen ja meni boardin kokoukseen, jossa naura raikasi. Sitten Kroenke avasi suunsa – mikä aiheutti ensin hämmennystä, mutta lohkaisu sai taas naurun raikumaan: ”Tein Wengerin kanssa kahden vuoden jatkosopparin.”

Kroenke hykerteli mielessään – pila on täydellinen, kun sen toteuttaa oikeasti. Kroenkella oli niin hauskaa, että hän tilasi halvimman paluulennon aterian kera.

-Isse

6 thoughts on “Revitään huumoria, Arsene Wenger

  1. Huumoria edustaa tämäkin ”vuoto”, joka on sitä fanien kosiskelua:

    (Mirror) Arsene Wenger has told Arsenal he will walk away from the club next summer if another title bid falls flat.

    False hope, again.

  2. Aivan rautaa. Mutta vielä tilanteesta vähän. Olemme unohtamassa sydänverellä fanittamisen ytimen. Se on kärsimys. Niin jotenkin hyvin on mennyt vuodesta toiseen, ettei tätä ole moni kokenut vissiin riittävästi.

    Aloitin itse Arsenal-elämäni jotain 50+ vuotta sitten. Syynä oli Klubin nappulaliiga, joka tuohon aikaan antoi kaupunginosien jengeille nimet ison maailman mukaan. Lauttasaari oli Arsenal.

    Siihen aikaan ja pitkään sen jälkeen otteluita näki vuodessa ehkä muutaman. Ei ollut edes teksti-tv:n reaaliaikaista seurantaa, jonka valossa olisi voinut tuuletella. Vasta kaupallisten kanavien tulo muutti tilanteen. Repikää siitä. Kokovartalokärsimystä.

    Yksi tuttuni on loskanvalkoisten ikikannattaja. Miettikää vähän hänen menneitä vuosiaan. Tai minkä tahansa brittiseuran, olkoon vaikka Millwall tai Newcastle tai Aston Villa. Koko homman ydin on kärsimys. Kun muutaman kerran kaudessa saa nannaa yllättävästi, paketti on taas koossa. Viime vuosina kaikki huippuseuratkin ovat olleet pahemmin hukassa kuin me nyt.

    Olen itsekin jo hylännyt Wengerin jo vuosia sitten. Äijä on selvästi ihan menneisyytensä vanki. Maailman huippufudis seuratasolla on muuttunut valtavasti ja nopeasti viime vuosina, eikä W ole sitä tajunnut tai halunnut reagoida. Jossain EM- ja MM-kisoissa pelataan vielä entisellä meiningillä, mutta sehän ei meitä kiinnosta. Tervetuloa kärsimys.

Jätä kommentti Goonermind Peruuta vastaus