Ehkäpä lopun alkua – ainakin itselleni

Taas mennään tai sanotaanko terapian jatkuvan. Tätä blogia aiemmin lukeneet ymmärtävät ja tuskin kukaan muukaan tänne ihan sattumalta eksyy.

Ensimmäisenä iso hatunnosto enne kaikkea Timolle ja myös Trudatille. Hienoa työtä uuden blogin suhteen. Tehtävä on kaikkea muuta kuin helppo tai edes mielenkiintoinen. Nykyisin seuran ja joukkueen tilanne on se, että on lähes mahdoton keksiä tai löytää mitään uutta ja/tai mielenkiintoista sanottavaa tai tässä tapauksessa kirjoitettavaa. Tästä huolimatta uudella sivustolla on saatu lukea useita mielenkiintoisa päivityksiä.

Tosiasia on kuitenkin, että positiivinen näkökulma seuramme toiminnasta on tällä hetkellä enemmän itsensä pettämistä kuin todellisuutta. Sama oravanpyörä on jatkunut jo vuosikausia ja touhu menee vain hitaasti tai nopeasti pahemmaksi päivä, viikko ja kausi/vuosi kerrallaan.

Ensimmäistä kertaa koskaan oman 20 vuoden kannattajavuoden aikanani olin jättää torstaisen Eurooppa-liigan ottelun katsomatta. Aivan ennen kuulumatonta, sillä pari viime vuosikymmentä omat menot ja tekemiset on suunniteltu lähes täysin Arsenalin peliohjelman ympärille siinä määrin kuin se on ollut vain suinkin mahdollista. Joka peli on tullut katsottua viimeistään jälkikäteen jos livenä ei jostain syystä ole ollut mahdollista ja nämäkin tapaukset ovat olleet äärimäisen harvassa.

Nyt kuitenkin oli aivan hiuskaravan varassa, että olisin jättänyt torstain ottelun katsomatta, vaikka mitään todellista syytä siihen ei ollut. Katsoin ottelun lopulta, mutta enää ei olla kaukana tilanteesta, jolloin en vaivaudu katsomaan vastaavia otteluita. Kertoo todella paljon siitä mihin tilaan ennen kaikkea Wenger ja seurajohto on ajanut joukkueen. Lyhyesti sanottuna mitään toivoa paremmasta ei ole ja yksittäisillä peleillä ja tuloksilla ei ole mitään väliä. Kokonaisuutena sama kaava toistaa itseään kaudesta ja vuodesta toiseen ja muutos on ainoastaan huonompaan suuntaan, kuten Torstailiigan osallistuminen osoittaa.

Seurajohtomme kehtaa kuitenkin samaan aikaan väittää juuri pidetyssä AGM:ssä, että ylisuoritamme eniten kaikista seuroista. Vale, emävale ja en edes tiedä miten kuvailla tätä Gazidiksen väittämää. Ehkä hyvänä tai parhaana esimerkkinä käyvät verivihollisemme Tottenhamin otteet. Me tahkoamme yhtenä maailman suurimmista ja rikkaimmista seuroina Eurooppa-liigaa, kun naapuri kaataa samaan aikaan ennätykselliset kaksi Mestareiden liigaa putkeen voittaneen Real Madridin lähes puolet pienemmällä palkkabudjetilla ja selkeästi pienemmällä hankintoihin käytetyllä puntamäärällä.

Stadion on lähes puolityhjä, mutta managerimme, seuran omistaja sekä seurajohto siitä huolimatta yrittävät kaikkensa perustella kaiken olevan hyvin. Jopa Pohjois-Korean johdolla saattaisi olla paljon opittavaa seurajohtamisestamme.

AGM:n huippu oli kuinka puheenjohtajamme Keswick suorastaan halveksien jätti vastaamatta kysymyksiin ja lopetti koko tilaisuuden heti, kun eteen tuli tai olisi tullut vastattavaksi hiukan vaikeampia kysymyksiä. Samaan aikaan managerimme puhuu lähes joka ikisessä haastattelussaan seuran arvoista ja perinteistä. Ymmärtääkseni ne eivät ole kannattajien halveksuminen ja heille suoranainen valehtelu. Eivät ainakaan ennen olleet, mutta ovat näemmä nykyään ovat aivan samalla tapaa kuin se, että kentällä on pelkkiä ylipalkattuja pehmeitä pelaajia suurimmaksi osaksi, jotka eivät ymmärrä mitä tarkoittaa edustaa The Arsenalia. Kaikki tämä lähtee managerista ja johdosta.

Jos jotain ns. peliin liittyvää ja ajankohtaista tähän päivitykseen haetaan, niin uskallan väittää, että sunnuntaina tulee vähintään kahden maalin tappio. Se on vain realistinen odotusarvo nykyään, joka kertoo kaiken mihin on vajottu. Valitettavasti vaikka lukemat olisivat kuinka katastrofaaliset tyyliin 8-2 ManU, 6-0 Chelsea, 5-1 Liverpool, 10-2 Bayern Munchen yms. niin valitettavasti se ei muuta mitään.

Wenger voi kuitata esityksen perinteisillä selityksillä, kuten tuomari, yksittäinen peli tai vahinko. Kukaan ei ota, eikä edes yritä ottaa vastuuta seurassamme viheriön tapahtumista. Sama tulee jatkumaan, niin kauan kuin kannattajat sallivat asian. Valitettavasti suurin osan entisistä ns. hard-core kannattajista Lontoossa ja Saarilla ovat jo luovuttaneet seuran suhteen.

Nykyään Emiratesin yleisöstä valtaosa on ”zombeja”, joita ei kiinnosta menestys tai edes peli tarpeeksi, jotta he tekisivät mitään muutoksen eteen. Heille riittää pelkkä ottelutapahtuma oli lopputulos pelissä mikä tahansa. Voivathan sitten sanoa olleensa paikalla stadionilla ja ennen kaikkea päivittää sosiaalisen median kuntoon jo ottelunkin aikana.

Tosiasiahan on, että missään muussa suuressa seurassa tai ylipäätään seurassa Wenger ei olisi saanut jatkaa managerina edes puolia tästä ajasta mitä on kulunut viimeisen vuonna 2004 voitetun mestaruuden jälkeen.

Eipä tässä(kään) päivityksessä tainnut olla pahemmin sitä kuuluisaa punaista lankaa, mutta omaksi terapiaksi tuli taas muutama sana kirjoitettua. Edelleen edelliseen päivitykseen liittyen laittakaa kommenttia jos olette menossa parin viikon päästä paikan päälle Pohjois-Lontoon derbyyn. Pubissa olisi mielenkiintoista vaihtaa ajatuksia muiden suomigoonereiden kanssa, vaikka seuran ja joukkueen tilanne onkin mikä on.