Niin ennalta arvattavaa

Eipä tarvinnut olla mikään profeetta tai edes ennustaja, että näki taas kerran kaiken tämän viime aikoina tapahtuneen. Pikemminkin jos uskoi johonkin muuhun, niin petti itseään vain jälleen kerran. Toivo paremmasta Wengerin johdolla ei ole muuta kuin täydellistä itsepetosta kerta toisensa jälkeen ja jos yhtään on seurannut viimeistä reilua 10 vuotta ja kautta, niin siihen ei todellakaan ole mitään perusteita.

Kirjoitin jo aiemmin, että näin kauden parhaan ottelun ja tuloksen paikan päällä, kun voitimme Tottenhamin derbyssä 2-0. Piti täysin paikkansa samoin kuin se, että se ei ollut mikään uusi alku tai merkki paremmasta. Tuon voiton jälkeen voitimme onnekkaasti Burnleyn ja sarjanousija Huddersfieldin, mutta sitten tuli perinteinen tappio Mourinholle ja Manulle sekä pistemenetykset keskinkertaisia tai jopa heikkoja Sotonia ja West Hamia vastaan säälittävien esitysten jälkeen.

Tätä ennalta nähdäkseen ja tietääkseen ei todellakaan tarvinnut olla kummoinen selvänäkijä, vaan viime vuosikymmenen historia Wengerin komennossa vain toisti täysin itseään. Paria tai yhtä hyvää esitystä seuraa aina useampi täydellinen epäonnistuminen ja mahalasku. Pitkässä sarjassa eli liigassa tämä on tuhoisaa, kuten sijoituksemme seitsemäs kertoo. Olemme 19 pistettä kärjessä olevaa Manchester Cityä jäljessä ja sen pitäisi olla ainoa mittari, jolla on jotain merkitystä.

Kaikki muut sijat kakkosen ja seitsemännentoista välillä ovat itselleni lähes yhdentekeviä. Valitettavasti Wenger on onnistunut aivopesemään suuren osan ”kannattajiamme”, tai itse en ainakaan laske heitä Arsenalin kannattajaksi enää vaan Wengerin faneiksi, sillä he eivät osaa erottaa seuraa ja joukkuetta manageristamme, vaan ovat enemminkin aina ja joka ikinen kerta managerimme takana sanoi tai teki jäärä mitä tahansa.

Yleisesti ottaen ottaisin Chelsean viimeisen vuosikymmenen sijoitukset tuhat kertaa ennemmin kuin meidän tilanteen, jossa nelossijan kuvitellaan Wengerin puheiden ja tekojen perusteella olevan jokin pokaali ja tavoittelemisen arvoinen asia. Mestaruus silloin tällöin ja ehkä jopa europokaali olisi paljon parempi kuin meidän ikuinen nelossija ja nykyään vielä heikompi sijoitus, vaikka se tarkoittaisi välillä sijoittumista sitten keskikastiin. Oikeastaan miten Chelsean joillakin kausilla mestaruuden jälkeen sijoittuminen eroaa meidän nykysijoituksesta? Ero on vain, että siniset voittavat mestaruuden parin tai muutaman vuoden välein ja heikoimmat kaudet ovat sitten tätä mitä meille tarjotaan ja ollaan tarjottu Wengerin toimesta jo yli 10 vuotta.

Jos nyt jotain ajankohtaista tähän päivitykseen halutaan hakea niin laitanpa ennustuksen mitä parissa seuraavassa ottelussa taas tulee tapahtumaan. Huomenna voitamme umpisurkean Newcastlen ja Wenger julistaa taas kaiken olevan hyvin ja joukkueen ”mental strengthin” olevan huippuluokkaa. Kumma kyllä kukaan mediassa ei puutu ristiriitaan, kun nyt kaksi viimeisintä pistemenetystä Southamptonia ja West Hamia vastaan managerimme juuri laittoi henkisen tilan piikkiin, joka johtui ManU pelissä kärsitystä tappiosta. Miten voi olla, että olemme henkisesti erittäin vahva, kuten Wenger on väittänyt yli 10 vuotta, mutta sitten pistemenetysten hetkelle managerimme kuitenkin käyttää selityksenä juuri henkistä puolta? Luulisi jonkun tarttuvan tähän ristiriitaan, mutta valitettavasti vain näin ei koskaan tapahdu valtamedian toimesta.

Luultavasti voitamme myös tulevista peleistä viikolla West Hamin kotona liigacupissa, kun vierasjoukkuetta ei kyseinen kisa paljoa kiinnosta sen taistellessa kynsin hampain sarjapaikkansa puolesta. Sitten tuleekin jo perjantaina vastaan Liverpool, jolloin pistemenetys ellei jopa tappio on se todennäköisin vaihtoehto, vaikka kotiottelusta kyse onkin.

Näin oravanpyörä jatkaa kulkuaan ja samalla niin joukkueemme taso pelaajien osalta samoin kuin sijoituksen liigassa laskee edelleen. Siinä ei paljon ole auttanut, että tällä kaudella ykkösjoukkueemme ja avauksen pelaajat ovat saaneet pelata pelkästään liigapelit. Tämähän on ollut selitys aiemmin miksi muun muassa Chelsea ja Liverpool ovat pärjänneet niin hyvin liigassa. Tällä kaudella kuitenkin meillä on ollut sama etu eli ykkösavauksemme ei ole pelannut ollenkaan europelejä, vaan ne on vedetty Euroopan kakkoskilpailun osalta täysin kakkosmiehistöllä. Luulisi sen olleen jonkin asteinen etu, mutta mitä vielä. Olemme seitsemäntenä liigassa muun muassa Burnleyn takana ja ennätykselliset 19 pistettä kärkeä perässä, vaikka ykkösavauksemme ei ole pelannut mitään muuta kuin liigapelit eli keskimäärin kerran viikossa. Uskaltaako joku kuvitella mikä olisikaan sijoituksemme liigassa jos olisimme olleet mukana Mestareiden liigassa ja pelanneet siinä kuusi ottelua ykkösmiehistöllä?

Nauttikaa huomisen tai tarkemmin sanoen tämän päivän tulevasta Newcastle voitosta jos siihen pystytte. Itse en siihen pysty, sillä se ei ole mitään muuta kuin taas kerran itsepetosta ja ennen kaikkea laastari sekä jatkumo viimeiselle yli 10 vuodelle. Se ei muuta mitään paremmaksi, vaan ennemminkin jatkaa tätä samaa kärsimystä.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s