Reissu Walesiin sarjanousijan vieraaksi edessä

En oikein tiedä mitä odottaa tämän päivän ottelulta. Tai no toki ennakkoasetelmien pitäisi olla selvät, kun vastassa on Cardiff ja tällä en tarkoita ottaa mitään pois loistavan viime kauden pelanneelta sarjanousijalta. Silti me olemme edelleen The Arsenal, jolle Cardiffin tasoisten vastustajien ei pitäisi olla ylitsepääsemätön ongelma pelattiin missä tilanteessa tahansa ja oli kyseessä sitten kotipeli tai vieraskenttä.

Edellisen sanottua joutuu kuitenkin palaamaan tosiasioihin ja ne ovat, että viime kaudella taisimme voittaa kolme vai neljä peliä koko kaudella vieraissa puhuttaessa liigasta. Aivan surkea saldo ja yhtään paremmin ei alkanut Chelseaa vastaan kauden tähän mennessä ainoassa vierasesiintymisessä. Toki Chelsea ei ole läheskään sama asia kuin suurin osa vieraspeleistä, mutta silti juuri se on se taso ja mittari, joka pitäisi olla meillä tavoitteena.

Edelleen uskon Emeryn tekemiseen ja olisi täysin kohtuutonta kaikki huomioiden lytätä tai edes suuremmin epäillä miehen tekemistä tässä vaiheessa, kun takana on vasta pari peliä sen jälkeen mihin kaaokseen Wenger jätti seuran.

Miettikääpä esim. mikä ero Emeryn tilanteessa on siihen, että Wenger sai tullessaan George Grahamin valmentaman ehkä kaikkien aikojen parhaan Englannissa nähdyn puolustuslinjan sekä todellisen huippumaalivahdin Seamanin plus Bergkampin nerokkuuden. Emery puolestaan sai vuosikausia sysipaskasti pelanneen puolustuksen tai oikeammin sanoen surkeasti puolustaneen joukkueen ilman todellisia huippuyksilöitä vai haluaako joku verrata Öziliä Bergkampiin kymppipelaajana ja hyökkäyksen sieluna.

Joka tapauksessa palatakseni nykypäivään huomenna haluaisin nähdä Lenon Cechin tilalla. Ei tule valitettavasti tapahtumaan. Samoin joukkueen paras puolustaja ja oikeastaan ainoa todellinen johtaja- ja voittajatyyppi Lichtsteiner kuuluisi ehdottomasti avaukseen, mutta olen lähes varma Bellerinin edelleen jatkavan avauksessa jostain ainakin itselleni täysin käsittämättömästä syystä.

Myös Lacazette pitäisi laittaa Auban kanssa avaukseen, kun vastassa on selkeästi heikompi joukkue. Tämäkään tuskin tulee tapahtumaan jos uuden valmentajamme aikaisempia lausuntoja ja kommentteja on uskominen. Toivottavasti olen väärässä. Sen sijaan kuitenkin pientä toivoa on, että Torreira viimein avaisi, mutta valitettavasti tässäkin on kääntöpuolensa, sillä epäilen tuon tapahtuvan Guendouzin kustannuksella, vaikka ilmiselvä valinta penkille tai katsomoon olisi Xhaka, joka vain on yksinkertaisesti liian huono ja keskinkertainen pelaaja meidän kokoluokan seuraan.

Pelillisesti toivoisin, kuten olen toivonut yli 10 vuotta, että puolustuspelaamiseemme saataisiin jokin tolkku ja punainen lanka, jotta edes ihan perusasiat eivät näyttäisi olevan täysin hukassa. Valitettavasti en ole yhtään toiveikas asian suhteen, sillä niin hirveältä näytti tekeminen jälleen viimeksi kotona West Hamia vastaan, joka ei neljään ensimmäiseen otteluun ole saanut pistettäkään.

Loppupeleissä kuitenkin puhutaan tulosurheilusta, niin se vain on tahtoi asiaa ajatella kuinka romanttisesti tai pelifilosofisesti tahansa. Kolme pistettä on se mikä täytyy ottaa tavalla tai toisella ja samalla se antaa lisää aikaa ja ehkä uskoa tähän Emeryn projektiin, kun taas kaikki muut tulokset kuin voitto Cardiffin tasoista vastustajaa vastaan antavat lisäpontta kritiikille ja kriisipuheille. Ja tietysti ihan syystäkin, sillä kohtalaisen kovasta otteluohjelmasta huolimatta kolme tai neljä pistettä neljän kierroksen jälkeen olisi heikko suoritus. Ei kuusikaan ole hyvä, mutta edes sellainen välttävä ottaen huomioon olosuhteet.

Toivottavasti ollaan huomenna kuudessa pisteessä, sillä siitä tilanteesta on kuitenkin huomattavasti parempi lähteä kauden ensimmäiselle maaottelutauolle kuin, että alla olisi heikko tulos sarjanousijaa vastaan kahden aiemmin tappion jatkoksi.

COME ON YOU GUNNERS!!