Huippuottelu ilman tappiota ja voittokin oli lähellä

Harvoin olen tyytyväinen kotiottelussa pelattuun tasapeliin, mutta näin täytyy sanoa olevan lauantain osalta. Kyseessä oli huippupeli ja odotukset molemmissa leireissä korkealla kannattajien puolelta. Liverpoolin osalta tuo oli helppo ymmärtää, sillä Kloppilla on kolmas vai neljäs kausi menossa ja suunta on ollut koko ajan tasaisesti ylöspäin. Viime kaudella jo Mestareiden liigan voitto oli lähellä ja tähän päälle joukkue vahvistui vielä selkeästi kesällä.

Meillä taas kolmen vuoden sijaan uusi projekti Emeryn johdolla on noin kolme kuukautta vanha. Tästä huolimatta paljon positiivista on tapahtunut näin lyhyessä ajassa. Viimein joukkueessa on esim. puolustava keskikenttäpelaaja ja ylipäätään joukkueen mentaliteetti on muuttunut olennaisesti. Enää yhteenkään otteluun ei lähdetä valmiiksi hävinneenä tai luovuteta jos vastustaja pääsee johtoon.

Lauantain pelissä tuskin yksikään pelaajistamme teki mitään maailmanluokan suorituksia, jotka yksinään ratkaisevat otteluita. Sen sijaan taisteluilme alusta asti oli loistavaa katseltavaa. Torreira ja itselleni todelliseksi yllätykseksi myös Xhaka veivät kaksinkamppailut keskikentällä erittäin hyvällä prosentilla, vaikka juuri näistä aseista Milner ja kumppanit ovat tulleet tutuiksi Kloppin alaisuudessa.

Koko joukkue oli alusta asti hereillä, eikä niin monessa ottelussa nähtyä vaikeaa tai jopa heikkoa aloitusta nähty. Onneksi, sillä se olisi luultavasti Liverpoolin hyökkäystä vastaan koitunut kohtaloksi. Välillä puolustimme alempana, mutta välillä taas saimme riistoja ylhäälläkin, joka on selkeä merkki siitä, että Emeryn sisään ajama korkea prässi alkaa hiljalleen toimia.

Huippuvaaralliset maalipaikat ottelussa menivät ehkä tasan, mutta kokonaisuutena meillä oli enemmän paikkoja ja olimme ottelua hallitseva osapuoli ja tällä en todellakaan tarkoita Wengerin aikaista niin sanottua näennäistä pallonhallintaa, joka ei kuitenkaan omalla puoliskolla ja puolessa kentässä johtanut mihinkään muuhun kuin vastustajan maaleihin nopeiden vastaiskujen seurauksena.

Emery on saanut selkeästi nopeutettua pelinrakenteluamme ja enää päätarkoitus ei ole pitää pallo omilla, vaan päästä nopeasti maalipaikkoihin. Samoin nopeat vastaiskut ovat palanneet valikoimaan ties monenko vuoden tauon jälkeen.

Lauantai oli mahtavaa katseltavaa, kun huippuottelussa liigapelissä emme olleet selkeä vastaantulija, vaikka vastustaja oli aivan liigan parhaimmistoa, toki Manchester City on vielä pykälän verran parempi. En kerta kaikkiaan olisi voinut vaatia Emeryltä tai pelaajilta parempaa suorittamista, sillä kaikki näytti todella olevan pelissä. Tällaisen esityksen jälkeen pistemenetys tai jopa tappio on paljon helpompi hyväksyä, kuin niissä surkeissa esityksissä joita olemme aiemmin nähneet lähes 10 vuoden ajan vastaavissa otteluissa.

Emeryn huikeat vaihdot ja taktiset muutokset jatkuivat, kun etenkin Iwobin sisään ottaminen muutti pelin hallinnan täysin meille. Ei ole todellakaan ensimmäinen ja tuskin viimeinen kerta, kun päävalmentajamme pystyy pelin aikaisella reagoinnilla muuttamaan tilanteen meidän eduksi. Pelin lopussa Salahin tultua vaihtoon näytti, että haimme jopa voittomaalia ryhmityksellä 2-5-3. Rohkeaa tekemistä ja eihän se Özilin Bellerinille tarjoilema paikka mikään huono ollut, vaan päinvastoin sillä olisi todellakin voinut ottaa voiton ja vieläpä kokonaisuutta katsoen melkoisen ansaitusti.

Tästä pitäisi kaiken järjen mukaan olla erittäin hyvä jatkaa kohti vuoden vaihteen peliruuhkaa tai toki peliruuhka on ollut jo melkoinen viimeisen parin viikon aikana. Tähän tulee tosin stoppi kohta, kun viikonlopun Wolves pelin jälkeen alkaa vuoden viimeinen maaottelutauko. Meille tämä taitaa olla jopa etu aiempaan verrattuna, sillä pelaajia maajoukkueiden mukana on vähemmän kuin aiemmin ja vähemmän tällä hetkellä kuin muilla huippujoukkueilla.

Pitkästä aikaa oli todella mahtava tilanne viikonloppuna, kun ennen huippuottelua pystyi olla luottavainen ja realistisesti toivoa pelistä jotain muuta kuin tappiota. Sitten vielä kun tämä toteutui erittäin hyvällä peliesityksellä ei voi kuin todeta, että kuinka väärässä olivatkaan henkilöt, jotka loppuun asti jaksoivat väittää, että manageria vaihtamalla asiat eivät välttämättä parane tai olkaa varovaisia mitä toivotte, kun puhuttiin Wengeristä eroon hankkiutumisesta.

12 voittoa ja tasapeli – Liigacupissa jatkoon ja Tottenham vastaan seuraavalla kierroksella

Arsenal – Blackpool 2-1 (1-0)

Viimeisestä päivityksestä on ehtinyt vierähtää yli kuukausi, joten paljon on ehtinyt tapahtua. Loogista olisi ehkä aloittaa vanhemmista tapahtumista, mutta en taida niin kuitenkaan tehdä, vaan mennään heti alkuun eiliseen otteluun.

Liigacup on se vähiten arvostettu kilpailu neljästä, mutta silti sen voittaminen olisi hieno juttu ja tähänhän Wenger ei kyennyt koko Arsenal urallaan. Emery näyttää ottavan kaikki kilpailut tosissaan ja laittaa kentälle aina joukkueen, joka pystyy ottelun voittamaan ja on ennen kaikkea motivoitunut. Silti jonkin asteista rotaatiota on nähty ja parissa liigapelissä, Eurooppa-liigassa ja tietenkin liigacupissa.

Eilen kokoonpano oli ns. heikoin Emeryn aikana. Debyytin teki toppari Julio Pleguezuelo, Jenkinson pelasi tykkimiespaidassa ensimmäistä kertaa noin kahteen vuoteen ja lisäksi avauksesta löytyi junnulupaus Smith-Rowe. Edellä mainittujen lisäksi myös Maitland-Niles teki paluun loukkaantumisen jälkeen, joten eilinen oli kaukana siitä avauksesta mihin tällä kaudella on totuttu.

Tämä näkyi pelaamisemme tasossa ja voitto ei todellakaan irronnut helpolla ja Cech meinasi pariin otteeseen vielä lahjoittaa maalin vastustajalle niin heikolla jalalla pelaamisella kuin heikolla nyrkkeily-yrityksellä kulmatilanteessa. Tietenkin Guendouzin ulosajo jo ennen 60 minuutin täyttymistä vaikeutti pelaamista entisestään.

Silti hyviäkin asioita mahtui eiliseen ja jatkopaikka oli se mistä pelattiin ja se saatiin. Lichtsteinerin ensimmäinen maali Arsenal paidassa näki päivänvalon ja Smith-Rowen osuma on varmasti tärkeä nuoren miehen itseluottamuksen kannalta. Myös Jenkinsonille oli suuri asia päästä vielä ainakin kertaalleen pelaamaan lapsesta asti kannattamansa seuran väreissä ja esitys oli erittäin kelvollinen, vaikka pelipaikka oli vasen puolustaja.

Pidin myös siitä, että Cech pelasi eilen, koska uskoisin sen tarkoittavan Lenon jatkavan ykkösvaihtoehtona viikonloppuna Liverpoolia vastaan. Vähän samaa toivon Mustafin osalta, mutta pelkään, että eilinen saksalaisen pelaaminen johtui puhtaasti siitä, että muita vaihtoehtoja ei ollut. Holdingille haluttiin antaa lepoaikaa, koska englantilainen on pelannut puolustajista viime aikoina eniten. Toive olisi, että Mustafin pelaaminen tarkoittaa miehen tippumista penkille ja Sokratiksen nousua avaukseen Holdingin viereen, sillä tällä hetkellä näen tämän olevan meidän paras topparipari.

Mustafi on vain liian virheherkkä ja se ei todellakaan ole hyvä asia ja varsinkin topparina pelatessa virheet vielä näkyvät usein tulostaululla. Esimerkkejä ei tarvitse hakea kauempaa kuin kahdesta viime pelistä. Crystal Palacea vastaan Mustafi aiheutti typerällä taklauksellaan otteluin ensimmäisen rangaistuspotkun.
Käsittämätöntä tuossa Palace ottelussa oli, että Mustafi on kyllä valmis ottamaan riskin liukumalla omassa boksissa jaloille, mutta ei sitten puolessa kentässä viitsinyt kaataa Zahaa ja ottaa taktista keltaista tilanteessa, josta sitten aiheutui toinen rankkari ja sitä kautta kahden pisteen menetys. Tämäkin oli vain yksi monista esimerkeistä, jonka takia en haluaisi nähdä saksalaista meidän avauksessa, enkä ylipäätään joukkueessa. Niin ja eilenkin vähemmän yllättäen Blackpool puski maalinsa Mustafin tontilta.

Alkukausi tai tässä vaiheessa kai pitää sanoa jo neljännes kaudesta on kuitenkin ollut erittäin positiivinen yllätys. Peliesityksemme ei kovin monissa otteluissa ole ollut erityisen hyvä, mutta siitä huolimatta kahden avaustappion jälkeen olemme voittaneet kolmestatoista ottelusta kaksitoista. Erittäin kova saavutus, vaikka vastustajat eivät paperilla olekaan olleet kovimmasta päästä. Silti kyseisen saldon saavuttaminen on harvinaista mille tahansa joukkueelle.

Pidän erityisesti siitä kuinka joukkue ei lähde yhteenkään peliin enää valmiiksi hävinneenä ja pelokkaana kuin liian usein aiemmin. Samoin usko omaan tekemiseen on selvästi noussut, sillä nykyään tappiotilanne ei tarkoita automaattisesta häviötä tai edes pistemenetystä, vaikka pelaisimme vieraskentällä. Tässä on todella tapahtunut suuri kehitysaskel jo näin lyhyessä ajassa.

Edelleen puolustuspelissämme on todella paljon parannettavaa, mutta pientä kehitystä on ollut silti nähtävissä, vaikka viime viikonlopun Crystal Palace pelissä taka-askelia otettiinkin. Tietysti ensimmäinen asia olisi, että saadaan parhaat pelaajat avaukseen niin maalivahdin, puolustuslinjan kuin keskikentän pohjan osalta. Koscielnyn vielä ollessa sivussa oma valintani olisi Leno, Lichtsteiner, Sokratis, Holding, Monreal, Torreira ja Guendouzi.

Ymmärrän toki Bellerinin peluuttamisen jossain määrin, mutta vaikka tehot ovat parantuneet hyökkäyspäässä, niin espanjalaisen puolustaminen on edelleen heikolla tasolla ja on varmaan maksanut yhtä monta maalia omiin kuin tehoja on tullut toiseen päähän. Xhakan pelaamista myös yritetään perustella ties millä, mutta mielestäni Guendouzin pelirohkeus ja syöttövalikoima ovat vähintään yhtä hyvät ja lisäksi nuori ranskalainen on huomattavasti liikkuvampi ja sanoisinko ihan suoraan fiksumpi pelaaja molempiin suuntiin kuin Xhaka.

Viikonloppuna on tiedossa kauden tähän mennessä ehkä odotetuin ottelu, sillä Liverpool on kuitenkin mielenkiintoisempi ja enemmän tunteita herättävä vastustaja kuin Manchester City tai edes paikallisvastustaja Chelsea. Lisäksi kun ottaa huomioon missä tilanteessa oltiin kauden alkaessa, niin nyt odotukset myös ovat korkeammalla ja ihan syystäkin. Paljon mahdollista, että Kloppin ryhmä hakee pisteet, mutta en pidä sitä silti yhtään niin varmana kuin esim. Cityn ja Chelsean voittoja kauden kahdessa ensimmäisessä ottelussa.

Niin ja liigacupissa on jäljellä enää kahdeksan joukkuetta, joten pidot paranevat ja tämä sanonta todella sopii tilanteeseen, sillä seuraavan kierroksen vastustajamme on naapuri Tottenham. Tiedossa on siis huomattavasti suurempi ottelu kuin se olisi ollut muussa tapauksessa. Nyt on sitten tiedossa joulukuun aikana kaksi Pohjois-Lontoon derbyä ja molemmat kotipelejä. Mikäs sen parempaa.