Muutosta parempaan ei tapahdu Emeryn johdolla – tällä kertaa vierastappio sarjanousijalle

Sheffield United – Arsenal 1-0 (1-0)

Asioiden tietää olevan pahasti pielessä, kun jo ennen peliä pystyy ennakoimaan tappion olevan se todennäköisin tulos. Eikä vastassa todellakaan ollut mikään huippujoukkue, vaan täksi kaudeksi sarjaan noussut Sheffield United.

Kaava on täysin sama alkaen viime kauden viimeisestä kolmanneksesta. Emme voita kuin vahingossa vieraspelin liigassa. Se vahinko tapahtui viimeksi avauskierroksella umpisurkean Newcastlen vieraana ja siinäkin ottelussa oli hetkiä ja tilanteita, joissa nolla omissa pysyi enemmän vastustajan heikkouden ja onnen kuin oman hyvän tekemisen takia.

Eilinen oli samaa kammottavaa jatkumoa, jota olemme nähneet vieraskentillä lähes poikkeuksetta. Emme pysty luomaan paikkoja käytännössä ollenkaan vai miltä kaksi tai kolme vetoa kohti sarjanousijan maalia koko ottelun aikana kuulostaa. Ei kovin hyvältä ja suoraan sanoen säälittävältä.

Ei toki, että yhtään enempää olisimme ansainneet eilisen esityksellä. Heti kokoonpanon nähdessäni tiesin meidän olevan suurissa vaikeuksissa. Emery toistaa edeltäjänsä virheet ja peluuttaa heikompia pelaajia ja jättää paremmat penkille. Pellekapteeni Xhaka jälleen avauksessa ja Torreira penkillä. Puolustuksessa Tiernyn olisi Holdingin tapaan pitänyt avata, mutta niin vain maaotteluissa täydet minuutit tahkonneet Sokratis ja Kolasinac löytyivät taas avauksesta. Ei mitään järkeä, kun brittikaksikko on saanut jo pelejä alle loukkaantumisten jälkeen ja sai vieläpä treenata kaksi viikkoa maaottelutauolla keskittyen tähän peliin.

Kotijoukkue oli paljon energisempi, nälkäisempi ja halusi todella voittaa sekä laittoi itsensä likoon kaksinkamppailuissa sata prosenttisesti. Samaa ei voi sanoa meidän pelaajista ja se on anteeksiantamatonta. Tässä on vikaa pelaajissa, mutta silti valmentajan osuutta ei voi vähätellä.

Aikaa Emeryllä on ollut laittaa puolustus kuntoon ja ylipäätään oikeat pelaajat avaukseen oikeille paikoille. Selvää on kuitenkin, että espanjalaisvalmentajamme ei ole kykenevä tekemään kumpaakaan riittävällä tasolla, sillä tasolla jolla voitaisiin joskus tulevaisuudessa taistella kirkkaimmista pokaaleista.

Ironista onkin, että lähes merkityksettömässä Eurooppa-liigan ottelussa torstaina tulemme näkemään taas erittäin hyvän ja pirteän esityksen, kun kentällä on useita pelaajia, joiden olisi eilenkin pitänyt avata. Tierney, Holding, Bellerin, Torreira ja Ceballos avaavat luultavasti kaikki tuossa pelissä ja istuvat taas sitten penkillä, kun Valioliiga jatkuu sunnuntaina Grovella Crystal Palacea vastaan. No positiivista on, että edes torstain ottelua on todennäköisesti mukava katsoa toisin kuin yhtään (vieras)peliä liigassa.

Tällä kaudella, kun ManU ja Tottenham ovat pahasti sekaisin sekä myös Chelsealla on Lampardin johdolla melkoinen nuorennusleikkaus käynnissä olisi neljän joukkoon pääseminen luultavasti helpompaa kuin hetkeen. Silti en ole alkuunkaan luottavainen, että olemme Mestareiden liigaan oikeuttavalla sijoituksella kauden päätteeksi. Eihän se yksinkertaisesti ole mahdollista jos et voita ketään vieraskentällä, kuten erityisesti Watford ja eilinen ovat osoittaneet.

Tällä hetkellä veikkaisin, että Chelsea ottaa kolmossijan ja me taistelemme Tottenhamin, Leicesterin ja ehkä Manun (jos se vaihtaa manageria) kanssa nelossijasta. Todella masentavaa ottaen huomioon kuinka sekaisin kilpailijat ovat. Jos oma tekeminen olisi yhtään siellä missä sen voisi olettaa olevan niin kolmospaikka olisi täysin otettavissa.

Emeryn tekemiseen ja peluuttamiseen sopii Albert Einsteinin legendaarinen lause liiankin hyvin:

”Hulluutta on se, että tekee samat asiat uudelleen ja uudelleen ja odottaa eri tuloksia.”.