Arsenal – Watford 1-2 (0-0)
Eilen hävisi sitten viimeinenkin mahdollisuus pokaaliin tällä kaudella, kun sarjanousija Watford kävi hakemassa jatkopaikan kotistadioniltamme. Wenger peluutti jopa harvinaisen kovaa miehistöä, kun avauksesta löytyivät sekä Sanchez että Özil. Ainoastaan Bellerinin ja Monrealin voi sanoa puuttuneen parhaasta saataville olevasta avauksesta. No tietysti Welbeck myös, mutta ainoastaan siitä syystä, että meidän tehokaksikko Walcott ja Giroud 270 000 punnan viikkoansioillaan ovat aivan naurettavan heikkoja. Vaihtaisin molemmat Ighaloon ja Deeneyn milloin vain, jopa pelkkään Ighaloon.
Eilinen oli juuri sitä samaa mitä tässä on nähty nyt joulukuun Manchester City voitosta lähtien lähes poikkeuksetta. Olemme voittaneet neljä viimeisestä neljästätoista ottelusta ja kaksi voitoista on tullut Championshipin joukkueita vastaan ja Hullia vastaan toki tarvittiin kaksi yritystä. 10 kierrosta sitten johdimme liigaa kahdella pisteellä, mutta olemme saaneet piste per ottelu tahdilla kymmenessä kierroksessa kasaan 10 vaivaista pistettä ja nykyään taistelu on taas tiukasti nelossijasta.
Wengerin kootut selitykset olivat taas samasta muotista kuin aikaisemminkin. Joukkue antoi kaikkensa. Jep, ainakin viimeisen viiden minuutin ajan, mutta se harvemmin riittää voittoon. Managerimme ei myöskään ehtinyt reagoimaan kuulemma Watfordin maalien välillä vaihdoilla tai taktiikkamuutoksilla. Melko erikoista, sillä maalit eivät tulleet kahden minuutin sisään, vaan välissä taisi olla 14 minuuttia. Jos tuossa ajassa ei ehdi muuttaa mitään, niin olisi korkea aika jättää eroilmoitus.
Sitten tietysti managerimme yritti kaikin mahdollisin konstein väittää taas tämän olevan vain yksi tappio ja sitä se ehkä olikin FA Cupissa, mutta kyse ei olekaan tästä vaan kokonaisuudesta ja tämän Wenger sivuuttaa täysin. Kaikki on aina vain yksi tappio vahinkona tai erikoisissa olosuhteissa tapahtui sama kuinka montaa kertaa tahansa lyhyen ajan sisään.
Tuskin on sattumaa, että Watford on ollut surkea vuodenvaihteen jälkeen, mutta juuri meitä vastaan onni kääntyi. Eikä ainoastaan joukkueena, vaan Ighalon maalijyvä oli ollut pahasti hukassa tämän kalenterivuoden puolella, mutta totta kai meitä vastaan maalin tekeminen ei tuota mitään vaikeuksia.
Voin sanoa rehellisesti, että enää eilisen jälkeen en välitä kuinka muutos managerin paikalla tulee tapahtumaan. Aivan sama kunhan se vain tapahtuu ja mahdollisimman nopeasti.
Onneksi viime aikoina lehdistössä on alkanut olla aivan eri tavalla keskustelua ja kirjoittelua managerimme asemasta. Myös potkuja tai ainakin vaihtoa on suoraan vaadittu jo useamman tahon puolelta ja paine näyttää vai kasvavan, eikä Wengerin oma toiminta helpota yhtään asiaa, kun mies ei kestä kritiikkiä pätkääkään, vaan menee täysin lukkoon ja puolustuskannalle kerta toisensa jälkeen.
Kausi on taputeltu ja toivon suoraan, että emme ole edes neljän joukossa, sillä se on se mikä pitää Wengerin managerin paikalla ensi kaudellakin. Oikeastaan menen vielä pidemmälle ja sanon, että enää ei haittaa vaikka häviäisimme kaikki kauden loput ottelut selvin numeroin jos sillä saataisiin muutos aikaan. Jokainen piste ja voitto vain pitkittää väistämätöntä ja mahdollisesti tarkoittaa pahimmassa tapauksessa jatkosopimusta jo vuosia sitten otteensa täysin menettäneelle managerillemme.
FinnGooners 